Yhdenvertaisuus ontuu pahoin

Kansalaisten pitäisi hienon periaatteen mukaan olla yhdenvertaisessa asemassa riippumatta siitä, missä kukin asuu. Käytäntö on kuitenkin toisenlainen. Eroja eri paikkakunnalla asuvien palveluissa ja etuisuuksissa on vaikka kuinka.

Viimeksi Ylen uutisissa otettiin esille lasten kotihoitotuki.

Kirjavuus sen maksamisessa kertoo, mikä tilanne yleisemminkin eri kuntien välillä on.

Joissakin kunnissa tukea maksetaan suhteellisen avokätisesti. Lapsiperhe voi kuitenkin asua myös sellaisella paikkakunnalla, jossa tukea ei saa ollenkaan.

Esimerkiksi Espoossa ja Vantaalla perhe saa itse järjestämäänsä lapsen hoitoon kunnan tukea yli 200 euroa ensimmäisestä ja lähes 100 euroa toisesta lapsesta kuukaudessa.

Vastaavanlainen perhe jää ilman rahaa monissa kunnissa.

Kuntalisiä maksavat yleensä ne kunnat, joilla asiat ovat muutenkin paremmin. Taloudellisessa ahdingossa painiskeleva kunta jättää asukkaansa huonompaan asemaan.

Lasten hoitamista kotona hehkutetaan kyllä puheissa, mutta tilanne on tältä osin kentällä ristiriitainen. Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomessa, mutta tärkeää on myös se, millä paikkakunnalla sattuu syntymään.

Kotihoitotuki ei suinkaan ole ainoa asia, joka panee kansalaiset erilaiseen asemaan. Eroja löytyy paljon, jos vaikka vertailee lappilaista ja jossakin etelän rintamailla suurkaupungin kupeessa asuvaa suomalaista.

Kotikunnan toimintojen tasoa voi jokainen arvioida pohtimalla, miten veroja maksetaan ja mitä vastineeksi saadaan. Tämä ”hyötysuhde” voi vaihdella paikkakunnittain huomattavasti.

Asuinpaikkakuntien erot huomaa, kun vertailee arkisen elämän asioita.

Palveluissa on suuria eroja. Se, minkä joku vaikkapa Sallan sivukylällä asuva joutuu hakemaan kaukaa, voi jossakin etelän kaupungissa olla saatavilla viiden minuutin bussimatkan päässä.

Esimerkkinä voi käyttää terveydenhuoltoa. Lapissa synnyttävä äiti saa lähteä useiden satojen kilometrien päähän, kun etelässä nousee äläkkä jo yhden synnytyslaitoksen sulkemisesta, joka pidentää matkaa hieman.

Sama pätee erikoislääkärin palveluihin. Niitä on Lapin pienistä kunnista turha hakea.

Arkiset asiat kuten auton huolto tai katsastus merkitsevät monesti kohtuullisen määrän ajokilometrejä ja yhden arkipäivän tärvääntymistä.

On helppo sanoa, että jokainen asuinpaikkansa valitsee. Mutta pitää myös muistaa, että jokaisella on siihen oikeus. On paljon tehtävää, jotta yhdenvertaisuus toteutuu nykyistä paremmin.

PS.

Mitä vielä!

Vain yksi viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on huono asia.

Joka kolmannen mielestä jäsenyydestä ei ole ollut hyötyä.

Tämä käy selville eurobarometrin tuoreimmasta tutkimuksesta, jossa vertailtiin asenteita 27 EU-maassa.

Missä EU, siellä ongelma -hokema ei ainakaan istu suomalaisten hokemaksi, sillä selvä enemmistö suomalaisista pitää jäsenyyttä hyvänä asiana, enemmistö suomalaisista ajattelee myös, että Suomi on hyötynyt EU-jäsenyydestä.