Setelillä ei ongelma ratkea

Pääministeri Matti Vanhanen teki nuorten työllistymisen vauhdittamiseksi uuden avauksen. Hän sanoo mieltyneensä ajatukseen työllistämissetelistä, jonka nuori saisi määräajaksi onnistuessaan löytämään työpaikan.

Tietynlaiseksi porkkanaksi tarkoitettu seteli on tuoreeltaan saanut lähinnä epäilyä osakseen moneltakin suunnalta. Sen tehoon ei uskota. Arvostelijat ovat sitä mieltä, että sen avulla saadaan aikaan korkeintaan tilapäisiä työpaikkoja.

Kritiikkiä on tullut jo ainakin poliittisilta nuorisojärjestöiltä puoluekentän molemmilta laidoilta. Moni suuntaisi tuen työnantajille, jolloin pysyvien työpaikkojen syntyminen olisi todennäköisempää.

Ainakin se pääministerin esityksessä on myönteistä, että uusia ratkaisumalleja yleensä haetaan. Kepin avulla työttömyyttä ei nujerreta, joten porkkanan käyttöä on lupa harkita. Ennakkoluulottomat esitykset ovat edelleen tervetulleita.

Nuorisotyöttömyys on taloudellisen laman siivittämänä noussut sellaisiin lukuihin, että jotakin niille on pystyttävä tekemään. Vähänkin pitempään jatkuva työttömyys on omiaan masentamaan nuorta, jonka pitäisi ruveta rakentamaan elämäänsä.

Niitäkin jo on, jotka eivät ole onnistuneet. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että meillä on melkoinen joukko nuoria, jotka ovat tavallaan hukassa.

Heitä ei löydy kirjoista eikä kansista eivätkä he kaikki ole edes työttömien työnhakijoiden joukossa.

Jos työttömyys jatkuu pitempään, seuraa siitä jälkitauteja. Pahimmassa tapauksessa nuori ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle. Elämään voivat astua päihteet, ja mahdollinen masennus vie viimeisetkin voimat.

Ongelmaan pitää pystyä tarttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ei riitä, että nuorille lisätään koulutuspaikkoja, kuten hallituksesta luvataan. Koulutuspaikat on saatava aloille, joilla työnsaantimahdollisuuksia on. Ja nuoret on saatava opintielle.

Työttömyys ei nykyisin ole vain kouluttamattomien ongelma. Ensimmäisen työpaikan saaminen on vaikea tehtävä myös ammattikoulutuksen hankkineelle tai vielä enemmän koulutetulle. Kun ei ole työkokemusta, ei työtä löydy, ja kun työtä ei löydy, ei saa kokemusta.

Nuoruusajasta työelämään siirryttäessä on aina porras edessä. Juuri nyt tuo porras on tavallista korkeampi. Myös työnantajien pitää muistaa, että jokainen on joskus työelämänsä alussa.

Vanhat keinot eivät näytä tämän ongelman ratkaisussa riittävän. Jotakin uutta on kehitettävä, jotta nykyinen nuorten työttömien joukko ei jää kokonaan kyydistä.

PS. Haitin avuksi järjestettyjen keräysten yhteydessä on pantu merkille, että nimenomaan eläkeläiset ja työttömät osallistuvat rahkeisiinsa nähden kiitettävästi auttamiseen.

On arveltu, että näihin ryhmiin kuuluvat osallistuvat innokkaasti siksi, että heillä on aikaa pohtia asioita päinvastoin kuin niillä, jotka ovat mukana hektisessä työelämässä.

Ehkäpä niin, mutta syy voi olla myös siinä, että pienituloiset eläkeläiset ja työttömät oivaltavat paremmin ihmisen hädän.