Järeää - ja lievää

Sattui tuossa Lapin Kansan sivuilta silmään uutinen jonka mukaan järeitä käsiaseita ei esitetä kiellettäviksi, koska useat ampumalajit perustuvat niiden käyttöön. Näin tosiaan on - mutta mitä tämä iankaikkisesti hoettu järeys sitten on? Vastaan ilkeästi: lähinnä asiantuntemattomuutta ja raflaaviin otsikoihin (anteeksi vain, toimittajat) pyrkimistä.

Pari esimerkkiä: saksalaisen Georg Lugerin toistasataa vuotta sitten kehittämä pistoolityyppi joka Euroopassa ja etenkin Suomessa tunnetaan nimellä Parabellum tehtiin alun perin 7,65 mm läpimittaiselle luodille jota lennättämään tarvittiin 21,5 mm pitkään hylsyyn pakattu ruutiannos. Myöhemmin sama ase muutettiin kaliiberiin 9 mm ja hylsy lyhennettiin 19 mm pitkäksi. Ja kas kummaa: teho oli suurin piirtein sama kuin vanhemmallakin patruunalla.

Neuvostoliitto otti käyttöön patruunan 7,62 x 25 Tokarev, josta taas irtosi enemmän puhtia kuin edellisistä. Päätelmä: kannattaisi puhua enemmän tehosta kuin piipun reiän koosta etenkin kun vielä pienempiä ja kireämpiä patruunoita on kehitetty. Ei pelkkä luodin läpimitta kaikkea kerro, täytyy tietää myös, millä vauhdilla se lentää. Sama pätee pitkiinkin aseisiin.

Hirvenmetsästyksessä käytetään yleisimmin kaliiberia 308 tai 30-06, paljon myös vanhaa suomalaista sotilaskaliiberia 7,62. Piipun väljyys on kaikissa kolmessa kutakuinkin sama, ero löytyy hylsyistä. Villin Lännen ihailijat saattavat ampua hirvensä aseella, jonka kaliiberi ilmoitetaan 45-70.

No, piipun reikä on iso, mutta luoti hidas. Pistoolikaliiberi 9 mm ei ole mitenkään erityisen järeä koska sitä ”järeämpiä” on monia, jopa 12,7 mm.

Suomen poliisi käyttää yhdeksänmillisiä pistooleja, samoin puolustuslaitos. Kaliiberi on katsottu riittävän tehokkaaksi tarkoituksiinsa myös Yhdysvaltojen asevoimissa, joskin vanhan kunnon nelivitosen (11,5) kannattajat vielä purnaavat asiasta.

Sellon kauppakeskuksen ampumavälikohtaus on saanut nettikeskustelussa aikaan ankaran viestivyöryn. Tulilinjalla on tietysti sisäministeri Anne Holmlund ja haukku on ankara: miksi ette tee mitään, kaikki pyssyt pois, kaikki aseet ampumaradoille lukon taakse, kaikki käsiaseet kerättävä heti jne - herra ties kuinka pitkälle.

Järjenkäyttö on varsin harvinaista. Ei muisteta edes, että uusien lakien valmistaminen vie aikansa. Jos tapausta ajatellaan viileästi, niin kai pitäisi ensinnäkin harkita rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten palauttamista entisiin kotimaihinsa.

Toinen asia on, että luvattoman aseen hallussapidosta annettavat rangaistukset ovat aivan liian hellävaraisia. Jos ladatun pistoolin kuljettamisesta saappaassa saa vain sakkorangaistuksen, niin kyseessä on lähes rikokseen yllytys.

Pitäisi lähteä siitä, että laittoman aseen omistaminen on vähintään ehdollisen vankeustuomion arvoinen ja aseen tyypistä riippuen aina viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtava.

Tuomio luvattomasta haulikosta voisi olla kuusi kuukautta ehdollista, konepistoolista tai rynnäkkökivääristä enimmillään viisi vuotta ehdotonta, koska jo automaattiaseen hankkiminen on merkki todella vakavan rikoksen suunnittelemisesta. Luvattoman aseen vapaaehtoinen luovuttaminen voisi nykyisen tavan mukaan olla vailla rangaistusseuraamuksia.

Lisäksi olisi jokaiselle aseen ostajalle tehtävä selväksi, ettei ase koskaan ole lelu, jolla leikitään. Parasta olisi, jos samalla kerrottaisiin, että ladattu ase neljän seinän sisällä tai julkisella paikalla on aina rikos kunnes toisin osoitetaan. Neuvontaa ja valistusta olisi syytä lisätä mitä pikimmin sen sijaan, että suunnitellaan uusia pakotteita lainkuuliaisia kansalaisia kohtaan.

En malta olla vielä ihmettelemättä poliisin ilmoitusta siitä, että Sellon murhaaja ei käyttänyt veistä pistämiseen tappaessaan entisen naisystävänsä.

Oliko tämä tieto tosiaan tarpeellinen kaiken kansan maisteltavaksi?

Kirjoittaja on pellolainen lääkäri.