Paavo Väyrysen suden hetki

Tuoretta verta eduskuntaan!

Näin totesi europarlamentaarikko Paavo Väyrynen, kun häneltä tiedusteltiin Lapin Kansan järjestämässä vaalipaneelissa keväällä 2007 syitä, jotka ajoivat hänet pitkän Brysselin-kauden jälkeen takaisin kotimaan eduskuntaan.

Se mikä Sallan baariparlamentissa oli hyvää huumoria, on nyt totista totta. Hymyhuulin vajaa kolme vuotta sitten lausuttu vaaliteema on nyt osoittautunut täydeksi todeksi.

Väyrysen mielestä keskustan johtoon on saatava kesäkuun puoluekokouksessa Lahdessa puheenjohtajuudesta luopuvan Matti Vanhasen tilalle ”aikuinen mies” eli vähintään 55-vuotias kaveri.

Aivan ilmiselvästi Väyrynen tarkoittaa itseään. Hän on valmis tähän mittelöön.

Mieleen tulee hakematta sarjakuvasankari Harald Hirmuinen, joka sotaan lähtiessään julisti nyrkkiä pöytään lyöden, että tässä hommassa tarvitaan kovia miehiä, naineita miehiä!

Puheenjohtaja Matti Vanhasen joulun alla heittämä pommi näyttää tulleen puolueelle täytenä yllätyksenä. Hämmennys keskustan kentällä on suuri.

Kaksi entistä keskustavaikuttajaa, maakuntaneuvos Lasse Näsi ja ex-maaherra Asko Oinas pohtivat tilannetta joitakin päiviä sitten täysin epävirallisessa pienessä piirissä Lapin liiton järjestämillä uudenvuoden kutsuilla.

Toinen heistä – en muista kumpi – oli sitä mieltä, että komissaari Olli Rehnin on tehtävä ”stubbit” ja tultava apuun, kun isänmaa kutsuu. Toinen sen sijaan oli valmis suomaan puheenjohtajuuden Kuhmon komeetalle eli ympäristöministeri Paula Lehtomäelle.

Lehtomäki oli luvannut ilmoittaa aikeistaan alkuvuodesta, mutta Väyrynen taisi ehtiä ensin.

Syövätkö nopeat hitaat?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen on keskustan kutkuttavassa kisassa uusi, ”tuore” nimi.

Kuten aina ennenkin hän asettaa ehdokkuudelleen ehtoja.

Eduskuntaan paluun ehtona oli ministerin paikka. Sen Väyrynen sai.

Nyt Väyrynen haluaa, että puolueessa käydään ensin sisäinen keskustelu siitä, ollaanko puolueessa tekemässä sukupolvenvaihdosta vai halutaanko johtoon varttuneempaa väkeä.

Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, haluaako keskusta puheenjohtajakseen hänet vai esimerkiksi Paula Lehtomäen, kuntaministeri Mari Kiviniemen, liikenneministeri Anu Vehviläisen tai vaikkapa Olli Rehnin, jonka paluu kotimaan politiikkaan lienee hyvin epätodennäköinen.

Väyrynen on äärimmäisen taitava politiikan kehäkettu, joka osaa iskeä oikealla hetkellä.

Epäilemättä hän kärkkyy puolueen puheenjohtajan ja pääministerin paikkaa tosissaan.

Ja taas kerran hänellä on suden hetkensä, kun kukaan puoluetovereista ei ole voi julistaa olevansa vahvoilla.

Lahdessa nähdään ja kuullaan, mitä mieltä keskustan syvät rivit ovat maan ja puolueen asioiden hoidosta.

Sitä ennen tehdään monta mielipidemittausta, jotka varmaan kertovat Väyryselle konkreettisesti, mitkä ovat hänen todelliset mahdollisuutensa yllättäen auenneessa keskustan sisäisessä taistelussa.

Väyrysen sanotaan tehneen virheen vain kerran elämässään. Myöhemmin hän kuitenkin huomasi erehtyneensä.

Europarlamenttikaudellaan – vai liekö jo ennen sitä – Väyrynen sentään tunnusti pitkällä poliitikon uralla sortuneensa yhteen virheeseen. Se oli luopuminen keskustan puheenjohtajuudesta.

Nyt hänellä on ainakin teoreettinen mahdollisuus korjata erehdyksensä.

Puolueen kunniapuheenjohtaja on nyt tehnyt sen, mitä häneltä odotettiin. Väyrysen kannattajat odottavat mahdollisuuttaan. Heitä on yhä paljon.

Kävipä keskustan puheenjohtajakisassa kuinka tahansa, Väyrynen – vasta 63 – on tehnyt erinomaisen palveluksen taistelussa aina silloin tällöin päätään nostavaa ikärasismia vastaan.

Kirjoittaja on Lapin Kansan

pääkirjoitustoimittaja.