Lego-Lemminkäinen ja Manalan huorat
- Kalevalan ilmeikästä tulkintaa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.
Kirjat
Jussi-Pekka Uusitalo: Lemminkäinen surmaa Pohjolan isännän.Sisko Ylimartimo (toim.): Meidän Kalevalamme. Kuvituksia Suomen kansalliseepokseen. Lapin yliopistokustannus.
Asiat eivät aina ole sitä miltä näyttävät, sanotaan. Tällä kertaa voitaisiin sanoa toisinpäin: asiat eivät aina näytä siltä, mitä ovat. Esimerkiksi Väinämöistä näkee harvemmin kuvatun nappisilmäisen manga-pehmon näköiseksi, tai hiiden hirveä legopalikoista kasatuksi hirviöksi...
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan fantasiakuvituskursseilla on kuvitettu Kalevalaa. Tehtävänannon mieleenpainuvia tuloksia voi ihailla taidehistorian lehtorin Sisko Ylimartimon toimittamasta kirjasta Meidän Kalevalamme, joka ilmestyi Kalevalan 160-vuotisjuhlan kunniaksi viime vuoden puolella.
Kalevalan tarinoiden rakennetta noudatteleva kirja esittelee raikkaita ja tuoreita kuvallisia tulkintoja kansalliseepoksemme tarinoista. Kirjan tekstiosuudet ovat täsmällisiä tiivistelmiä Kalevalan keskeisimmistä tapahtumista.
Kurssilaisten kuvitustekniikat vaihtelevat esinekollaaseista raapekartonkiin ja kankaanpainannasta tietokoneavusteiseen kuvitukseen. Koska kyseessä on taidekirja, olisi ollut mukavaa, että kirjaan olisi merkitty myös teosten tekotapa ja koko. Niitä tietoja jäi hiukan kaipaamaan.
Kuvittaja takoo
Meidän Kalevalamme -teoksen kuvitukset ovat sanalla sanoen omaperäisiä, ja toimivat oivallisena inspiraation lähteenä jokaiselle, joka esimerkiksi opetustyössään joutuu Kalevalan kanssa kasvokkain.Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Elisa Ahosen tulkinta, jossa Lemminkäinen ja Tiera kuvataan punahelttaisiksi kukonpojiksi. Tulkinnassa Kalevala taipuu vakavamielisestä eepoksesta seikkailullisen sadun suuntaan.
Teemu Mikkosen tietokoneavusteiset kuvitukset puolestaan tuovat mieleen fantasiakirjojen jylhät ja mielikuvitukselliset maailmat, joissa aarniometsän syvyyksissä vaanivat arvaamattomat örkit ja rauhalliset entit.
Olli Nurminen on valinnut tekniikakseen legopalikoista tehdyt esinekollaasit. Ne tuovat väistämättä mieleen LucasArtsin legoversiot Indiana Jonesista ja Star Warsista. Kalevalakin taipuisi hienosti seikkailupeliksi, mutta ehkä se ei LucasArtsin mielestä ole tarpeeksi mediaseksikäs tapaus...
Kuvitukset herättävät katselijassa myös kiinnostavia tulkintoja Kalevalan muinaisten tapahtumien ja nykyajassa elävien kuvittajien vuorovaikutuksesta.
Esimerkiksi Teemu Mikkosen Manalan neidit rinnastuvat hurjassa ja julkeassa seksikkyydessään pornografiaan.
Anne Lehtelä puolestaan kuvaa esinekollaasissaan Kullervon traagista elämää, jossa teoksen yhtenä osana on käytetty sirpaleiksi särkynyttä Arabian Paratiisi-sarjan astiaa.
Kaiken kaikkiaan kirja todistaa, että Kalevala on ehtaa tavaraa yhä vieläkin. Se ei ole, tai ainakaan sen ei pitäisi olla, mikään kirjahyllyn perälle työnnetty pölyinen eepos, josta jokainen on kuullut, mutta jota kukaan ei ole lukenut.
Kalevala on olennainen osa kulttuuriperintöämme. Sen soisi saavan arvoisensa paikan myös osana nykykulttuuria ja opetussuunnitelmia.
HANNA IMMONEN
