Julistaja henkeen ja vereen

Näyttelyt

Miten elää? Miksi elää? Teemu Mäen näyttely Aineen taidemuseossa (Torikatu 2) Torniossa sekä Kemin taidemuseossa (Marina Takalon katu 3) 7.3. saakka.

Teemu Mäessä on agitaattorin vikaa. Keski-ikäinen Mäki lataa nuoren miehen angstilla. Taiteilijan käsissä asiat muuttuvat manifesteiksi, joiden sanoma ei jää epäselväksi. Teokset eivät kosiskele, vaan pikemminkin haastavat ajattelemaan. Suurennuslasin alle pääsevät kapitalismi, seksi, Afrikka, globalisaatio, sodat ja ekokatastrofi. Suuria asioita kaikki, kuten näyttelyn filosofinen nimikin: Miten elää? Miksi elää?

Mäki on taitava akvarellisti ja piirtäjä ja hän käyttää usein hyväkseen taiteen sääntöjen rikkomista. Kemin taidemuseolla esillä olevat muotokuvat eivät varmaankaan miellytä perinteen ystäviä. Taiteilija maalaa pikemminkin ihmisen sisäistä totuutta kuitenkaan unohtamatta fyysistä ulkomuotoa. Taitava vastavärien käyttö luo maalauksiin kontrastisuutta ja rajuutta. Herkkyys paljastuu vasta teoksia läheltä tarkastellessa. Kulttuurien välisen kuilun Mäki tuo esille kylmin ja lämpimin sävyin: länsimainen yltäkylläisyys ja ihmisten tyytymättömyys kohtaa Mäen maalauksissa afrikkalaisen lämmön ja ylpeyden.

Yhteismaalauksia

Öljy- ja akryyliväreillä toteutetut kollektiivimaalaukset rikkovat vallalla olevaa herooista neromyyttiä. Ryhmätyönä toteutetut isot ja värikkäät maalaukset sisältävät informaatiota enemmän kuin katsoja jaksaa yhdellä kertaa sisäistää. Nuoret taideopiskelijat vaikuttavat omaksuneen Mäkensä. Ihmetyttääkin miten Mäki on onnistunut löytämään sellaisen tiimin, joka tukee taiteilijan filosofiaa. Entä kuinka Mäki kapellimestarina kokee asemansa suhteessa vielä kehitysvaiheessa oleviin nuoriin?

Perkele Collectiven toteuttamassa Jouluntorjuntamaalauksessa tulee esille Mäelle tyypillinen, joskus yksioikoiselta tuntuva hyvä-paha -asetelma. Maalaus tuo mieleen lappilaisen Contemporary Santa Claus Artist Association -taiteilijaryhmän kulutusyhteiskuntakritiikin. Muista kollektiivimaalauksista poikkeava pelkistetympi In Africa women are the real men on hieno maalaus.

Isokokoinen Vittupää räppää täysillä. Pelkästään tämän maalauksen varaan voisi rakentaa yksittäisen näyttelyn. Vittupäästä on löydettävissä vaikutteita Kalervo Palsalta, Keith Harringiltä, Hieronymus Boschin runsaudesta, huonomaalauksesta, sarjakuvataiteesta ja vielä vaikka mistä. Mäelle puhuttu ja kirjoitettu sana ovat merkityksellisiä. Maalauksen tekstit muodostavat kuvien ja symbolien kanssa tiheän kokonaisuuden. Teosta pitempään katsellessa ei voi kuin todeta: ei tässä hyvin käy!

Tšetšenia (Putinin Venäjällä) -installaatio ei jätä kylmäksi. Eri elementeistä muodostuva sodanvastainen teos on suoruudessaan pysäyttävä. Pääosassa on Tšetšenian sotaa käsittelevä järkyttävä video, jota tuskin Venäjän tv:ssä on näytetty. Tämä on mahdollista Suomessa, mutta naapurimaassa tapetaan vähemmästäkin. On rohkea veto tuoda esille maalauksessa toimittaja Anna Politkovskayan murha ja todeta: murdered by the State of Russia.

Seksi ja työ

Tornion taidemuseolla Teemu Mäki jatkaa tuttua tykitystä. Taiteilija pohtii näyttelyesitteessä: Mitä on työ? Mitä on huoruus? Milloin ja mikä työ on riistoa? Mitä ja miksi ihmisen on hyvä myydä ja ostaa - ja mitä ei? Mäen näyttelylle tila ei ole toimiva, kokonaisuus on hajallaan kahdessa eri huoneessa ja käytävällä.

Seksi ja työ -installaatio on näyttelyn pääteos. Mitä huoruus on? -videossa taiteilija haastattele miellyttävällä äänellä kahta seksityöläistä. Video laajentaa käsitystä seksityöläisen arjesta ja sopiikin kysyä kuka tässä yhteiskunnassa huoraa ja kuka ei. Onko oman ruumiin myyminen alentavampaa kuin omien ajatusten myyminen. Entäpä sitten palveluiden ostajat, keitä he ovat? Whore and Exploit -videossa Mäki onnistuu ylittämään hyvän maun rajat makaaberiin tyyliin ja kliseistä symboliikkaa on rasittava seurata. Valitettavasti tilan kolmatta videota ei voinut katsoa koska monitori oli pimeä.

Toisen huoneen installaatio jatkaa samojen teemojen käsittelyä. Seinälle ripustettu laaja essee vaatii asiaan perehtymistä ja aikaa. Seksi työnä -valokuvasarja on kuin suoraan pornolehtien sivuilta. No, eipä siinä mitään uutta.

Teemasta miten olla nainen esimerkkinä voi mainita Ursula leikkimökissään sekä Emma Joenpolven ja Inka Suhosen muotokuvan. Valokuvat poikkeavat Mäen rajusta ilmaisusta, mutta toisaalta ne tukevat taiteilijan vastakohtaisuuksiin pohjautuvaa linjaa. Kuvissa pohditaan naiselle annettuja ikiaikaisia rooleja ja naisen tarvetta miellyttää. Toimistotyöntekijä ja striptease-taiteilija -teoksessa Mäki tuo esille naisen äärimmäisen vastakkaisissa olemuksissa. Siitä huolimatta suurin osa meikäläisistä sijoittuu näiden naisten välimaastoon, harmaalle alueelle.

Mäki kyseenalaistaa, Mäki kärjistää, Mäki ärsyttää, Mäki opettaa, Mäki haluaa saada ihmisen ajattelemaan. Onnistuuko hän siinä, riippuu katsojan vastaanottokyvystä: jääkö hän kiinni teoksen pintaan vai uskaltaako sukeltaa syvemmälle tarjottuun maailmaan.

TUULA TURKKI