Vakaviakin asioita hauskasti

Teatteri

Lyytiympyrä ja Siipisika, käsikirjoitus ja ohjaus Esko Janhunen, puvut ja nukkien suunnittelu Lotta Esko, valmistus Suvi-Tuula Meskus. Rooleissa Irene Tikka ja Antti Hovilainen.

Rovaniemen teatterin esitys Kemijärvellä, Särkelän koululla 17.2.

Kemijärven Särkelän koulun oppilaat pääsivät seuraamaan peräti kahta teatteriesitystä, kun Rovaniemen teatteri vieraili koululla keskiviikkona. Loppukaudeksi kiertueelta kotinäyttämölle siirtyneen ”Tärkeintä elämässä” esityksen tilalla teatteri esittää kaksi Esko Janhusen kirjoittamaa pienoisnäytelmää. Oppitunnin mittaiset esitykset soveltuvat päiväkoteihin ja kouluihin, eikä suinkaan vain pituutensa vuoksi. Siitä luokan perältä tarkkaileva kriitikkokin tulee vakuuttuneeksi esitystä ja katsojien reaktioita seuratessaan.

Ensin ”Lyytiympyrä” hiljentää I–II luokkien oppilaat seuraamaan tarinan kulkua, ja sen jälkeen V–VI-luokkalaiset paneutuvat ”Siipisian” kiemuroihin yhtä intensiivisesti. Suhtautuminen ei ole passiivista, vaan katsojat reagoivat tapahtumiin hiljaisin kommentein ja kysymyksin. Tämäkin osoittaa, että Esko Janhunen on näissä, kuten useissa lapsille ja nuorille kirjoittamissaan näytelmissä, osannut paneutua nuorten maailmaan ja lisäksi tuomaan asiat kiinnostavasti esille. Janhunen myös ohjaa nyt kiertueella olevat esitykset.

Lyytiympyrä alkaa surullisesti, kun Lyyti-koira joutuu auton alle. Mitä sattui sitä ennen ja mikä johti ikävään tapahtumaan? Kertoja (Irene Tikka) alkaa keriä tarinaa taaksepäin tapahtumasta toiseen ja samalla aiheuttajaa pohtien. Kaikki näyttää johtavan sattumasta toiseen ja vaikka ympyrä sulkeutuu, selkeää vastausta ei löydy.

Tämän pehmonukeilla elävöitetyn tarinaketjun taustalla sivutaan monia nykypäivän lapsen kokemusmaailmaan liittyviä asioita erolasten kahden kodin ristiriidoista alkaen. Niitä ei kuitenkaan korosteta, ne tulevat esille luontevasti tarinaan liittyvinä. Irene Tikan esitystyyli vielä pehmentää niitä. Tarinaketjun useampi kertaus esityksen lopulla vaikuttaa jo liialliselta.

Kiusaamisen kierteessä

”Siipisika” käsittelee koulukiusaamista ja kiusaamista yleisemminkin.

Edellisestä koulusta erotettu Neea saapuu uuden koulun pihaan ja miettii taktiikkaa, millä lähestyä outoa joukkoa. Täällä hän tapaa ensi kerran kummallisen kaverin, joka näyttää asettuvan kiusatun asemaan aivan omasta halustaan. Neea iskeytyy oppilasjoukkoon röyhkeällä rynnäköllä ja saa itse olla rauhassa. Hän alkaa opettaa Siaksi haukuttua kiusattua puolustautumaan yhtä kovilla keinoilla kuin kiusaajansa.

Kierteestä tässäkin on kysymys. Onko kiusaaminen ehtymätön luonnonvara, jota ei saada loppumaan? Esityksessä katsotaan kahta äärimmäisyyttä, mutta lopussa päädytään avoimeen tilanteeseen. Avoimeksi jää myös koko Siipisian rooli ja olemus. Erinomaiset eväät hedelmälliselle jatkokeskustelulle esityksen jälkeen.

Neeaa esittävä Irene Tikka on hyvin sisällä tässä roolissaan. Koviksen piirteitä korostetusti ylinäytellen hän luo hauskoja yksityiskohtia. Muuntautuminen traagiseen loppukohtaukseen onnistuu sekin. Hyvänä vastaparina hänelle on Antti Hovilainen, joka tulkitsee kiusattua Siipisikaa. Kertomukseen liittyviä lisähenkilöitä näyttelijäkaksikko piirtelee kunnon liitutaululle hauskoina karrikatyyreinä.

Esitykset tavoittavat kohteensa hyvin, herättävät keskustelua, eivätkä jää pelkäksi poikkeukseksi koulun ja päiväkodin rutiinien keskellä.

KAUKO TASALA