Ilmeikkäästi oboella
Konsertit
Lapin kamariorkesteri Rovaniemen kirkossa 11.2. Solisti ja musiikin johto Nicholas Daniel.Oboe on soitin, jolla vaikeinta on soittaa hyvin hiljaa. Oboisti-kapellimestari Nicholas Daniel osoitti, että virtuoosin käsissä oboen dynaaminen skaala ulottuu huutavasta fortesta äärimmäisen hiljaisiin pianissimoihin - ja koko alueella on mahdollista tuottaa myös erilaisia äänensävyjä. Lajissaan Danielin soiton ilmeikkyys olikin aivan omaa luokkaansa.Erityisesti hitaat osat olivat lumoavia kahdessa Bachin konsertossa, oboekonsertossa g-molli ja konsertossa oboe d’amorelle A-duuri. Lempeä-ääninen oboe d’amore taipui osaavissa käsissä myös vikkeliin juoksutuksiin. Nopeissa osissa kaipasin orkesteriin enemmän särmää ja terävyyttä, mikä sittemmin toteutuikin päätöskonserton finaalissa.
Konsertin avasi David Langin minimalistinen Sweet air, jonka kevyesti poreilevalla sointipatjalla oli kuulijan rentouttavaa kellua.
Malcolm Arnoldin konsertto 28 soittajalle oli nimensä veroinen ja tarjosi solistisia haasteita sekä jokaiselle soitinryhmälle että yksittäisille soittajille. Orkesteri soitti Danielin johdolla tarkasti ja antaumuksella. Erityisesti ilahduttivat puhtaat unisonot ja käyrätorven jämptisti paikalleen nasahtavat rytmiaiheet.
Daniel oli rakentanut konsertin jälkipuolelle viidestä niin kokoonpanoltaan kuin tyyliltäänkin hyvin erilaisesta teoksesta kokonaisuuden, joka esitettiin ilman väliaplodeja. Ratkaisu oli erikoinen, mutta osoittautui yllättävän toimivaksi.
Daniel itse kutsui kokonaisuutta matkaksi illan hämärästä auringon nousuun. Tälle yölliselle matkalle hän saatteli Benjamin Brittenin soolo-oboeteoksella Pan, joka oli pianissimoissaan erityisen vaikuttava.
Arvo Pärtin Cantuksen matemaattinen järkähtämättömyys toteutui Danielin johdolla keskittyneesti tummanpuhuvaan päätökseen saakka. Ainoa rikko oli putkikellon hieman liian peltinen sointi.
Puhaltimien yhtenäinen ilmaisu oli vakuuttavaa Mozartin sakraalissa Surumusiikissa, joka loi matkan seremoniallisen taitekohdan.
James MacMillanin Intercession oli Nicholas Danielin, Markku Moilasen ja Keijo Silventoisen kolmen oboen kisailu, jossa saattoi kuulla häivähdyksen säkkipilliäkin. Saumattomasti kuin yhteen rööriin puhaltavat kolme oboeta muodostivat yhdessä eräänlaisen ”super-oboen”, riemastuttavan instrumentin, jota en ennen tätä konserttia olisi osannut edes kuvitella.
Kristiina Penttinen
