Oodi musiikille ja kommunismille
- Valeorkesteri hankkii Pariisin-keikkansa huijaamalla, mutta ei se mitään, kun lopputulos on sensaatio.
Elokuvat
Konsertti Le Concert (Romania, Ranska, Italia, Belgia, 2009). Ohjaus: Rad Mihaileanu. Pääosissa: Aleksei Guskov, Mélanie Laurent, Dmitri Nazarov, Valeriy Barinov. Kesto: 115 min. Ikäraja: S. Ensi-ilta Rovaniemellä tänään.Taiteellisuus: H H H
Viihteellisyys: H H H
Romanialaissyntyisen Radu Mihaileanu (Elämän juna, 1998) Konsertti on epätavallinen elokuva. Paitsi musiikkielokuva, se on vauhdikas komedia hiukan Emil Kusturican anarkistiseen tyyliin. Moskovaan sijoittuva elokuva sisältää myös vakavia ja yhteiskunnallisia, jopa poliittisia aineksia. Valitettavan epätavallista on ylipäätään nähdä Suomen valkokankailla ei-englanninkielinen, kieleltään, mieleltään ja tuotannoltaan eurooppalainen, slaavilaista melankoliaa henkivä elokuva.Konsertti alkaa Moskovasta, Bolshoi-orkesterin kotikaupungista. Andrei Filipov (sielukas Alexei Guskov), on maailmankuulun orkesterin entinen kapellimestari. Vanhan vallan murtumisen jälkeen Tsaikovski-mestari lakaistiin tylysti sivuun konserttilavoilta. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, mies siivoaa konserttitalon kaikuvia käytäviä. Sattumalta Filipov nappaa orkesterin uudelle johtajalle osoitetun faksin ja saa vielä yhden mahdollisuuden ohjata orkesteriaan yleisön edessä. Vieläpä arvostetussa konserttitalossa, kaiken henkevän ja kulturellin pääkaupungissa, Pariisissa.
Alkaa paikoin kömpelö, paikoin koskettavan hauska kohellus, kun Filipov ryhtyy kokoamaan enemmän tai vähemmän elämän sivupoluille hairahtuneita soittajiaan uudelleen yhteen. Sooloviulistiksi kunnianhimoinen kapellimestari kelpuuttaa vain parhaan: Pariisin kuumimman nuoren nimen, konserttiviulisti Anne-Marien (vastikään Tarantinon Kunniattomissa paskiaisissa elokuvateatterin omistajana nähty Mélanie Laurent). Rahaa orkesterilla ei ole, joten on saatava sponsori keventämään kustannuksia 55 muusikon saamiseksi Pariisiin.
Alkupuolella elokuva on turhankin poliittinen, sentimentaalinen ja osoitteleva. Sen mainio, fyysinen komediallisuus lähenee paikoin slap stickia. Konsertti onkin kiinnostava, joskin hieman epätasainen, sekoitus nostalgista draamaa, kohelluskomediaa ja yhteiskuntakriittistä elokuvaa. Loppuaan kohti sävykkäästi Venäjän rankkaa lähihistoriaa hyödyntävä tarina saa kaipaamaansa syvyyttä, ja konserttilavalla elettävä loppukliimaksi vangitsee katsojansa.
Saija Holm
