Huomenna koko maailma

Kirjat

Norman Spinrad, Rautainen unelma, suom. Vuokko Aitosalo, Vaskikirjat.

Amerikkalaista, nykyisin Pariisissa asuvaa sf-kirjailijaa Norman Spinradia on luonnehdittu henkilöksi, joka näyttää siltä, että hän haluaisi purra jotakuta. Saman voisi sanoa hänen tuotannostaankin, sillä omia teitään kulkeva kirjailija on herättänyt suuttumusta politiikkaa ja seksiä sivuavilla teoksillaan. Niinpä läpimurtoteosta Jack Barronia ei ensin haluttu julkaista kokonaan, ja kun se sitten ilmestyi brittiläisessä New Worlds -lehdessä, vaadittiin parlamentissa lehden valtionavustuksen lopettamista.

Vielä kuvaavampi on äskettäin suomennetun Rautainen unelma -romaanin ympärillä käyty kohu. Teos on vaihtoehtohistoria Adolf Hitleristä ja se aikaansai ilmestyttyään varsin ristiriitaisia reaktioita. Länsi-Saksassa romaani kiellettiin, mutta Yhdysvalloissa natsipuolue laittoi sen suositeltavien kirjojen listalle.

Kaikki eivät selvästikään ymmärtäneet rauhanaktivistina toimineen juutalaisen kirjailijan ajatuskulkuja, tai sitten he ymmärsivät ne omalla tavallaan.

Siihenkin kirja antaa aineksia. Teos esittää varsin erikoisen tulkinnan kaikkien aikojen tunnetuimman natsijohtajan elämänvaiheista. Sen mukaan Hitler olisi jättänyt puoluepolitiikan ja muuttanut Saksasta New Yorkiin jo vuonna 1919. Siellä hän elätti itsensä kuvittajana sekä sarjakuvapiirtäjänä, kunnes oppi englannin kielen riittävän hyvin, minkä jälkeen hän työskenteli science fictionin parissa. Arjalaiset haaveensa Hitler purki sotimisen sijasta tieteistarinoihin.

Tunnetuin niistä on Hakaristin herra, joka muodostaa pääosan käsillä olevasta romaanista. Tarinassa uljas sankari Feric Jaggar nostattaa ihmiskunnan puhdasrotuiset jälkeläiset pelastamaan mutanttien uhkaaman, ydintuhon saastuttaman maailman.

Eikä päämäärä rajoitu pelkästään maapallolle. Hitler Jugendin laulun säe "huomenna koko maailma" ulotetaan kloonauksen avulla koskemaan koko universumia.

Keinona on verinen väkivalta. Epäpuhtaille aineksille ei anneta mitään mahdollisuuksia, vaan heidät tuhotaan ilman armoa.

Spinrad pyrkii kirjan väkivaltakohtauksilla selvästi parodioimaan kioski-scifin puolifasistisia aineksia: ylivertaisia teräsmiehiä ja kammottavia hirviöitä, mutta venyttää menetelmäänsä liikaa.

Jatkuvat taistelukuvaukset alkavat puuduttaa lukijaa, joka kaipaisi sekaan hieman älyllisempää otetta.

Sellainen tulee viimein loppusanoissa, kun Homer Whipple -niminen henkilö kritisoi teoksen sisältöä perusteellisesti ja ironisesti.

Hän pitää esimerkiksi mahdottomana romaanissa esitettyä ajatusta, että kokonainen kansakunta sortuisi massapsykoosiin soihtukulkueiden ja tunteisiin vetoavien palopuheiden avulla. Jaggarin kaltainen johtaja voi kriitikon mielestä nousta valtaan vain tieteiskirjojen sivuilla. Näin kritiikki laajenee koskemaan koko science fictionia.

Loppusanat ovat kirjan parasta antia. Sf-toimittaja David Pringlen mukaan Rautaisesta unelmasta kannattaakin lukea alkukappaleiden lisäksi vain ne.

ERKKI WIDENIUS