Nuoret taivaan tähyäjät

Vaikka tumma yötaivas on huikaiseva näky kenestä tahansa, jää tieto sen varsinaisista tapahtumista usein melko kaukaiseksi ja pintapuoliseksi.

Näin ei kuitenkaan ole nuorten tähtiharrastajien, Katri Piekkarin,18, ja Joni Ruotasen,18, kohdalla. Molemmat saivat kipinän tummuvan taivaan tarkkailuun jo pienenä.

– Kaikki lähti tiedonjanosta, täsmentää Piekkari.

Melko monella on hieman vääränlainen käsitys tähtiharrastuksesta. Yleinen mielikuva lienee kaukaisten planeettojen sekä Kuun tuijottelu kaukoputkella.

– Tähtiharrastukseen ei tarvita mitään muita välineitä kuin omat näkevät silmät, Ruotanen oikaisee.

– Taivaalla pystyy näkemään todella paljon muutakin kuin yksittäisiä valopisteitä ja Kuun. Pitää vain tietää mitä ja mistä etsiä, Piekkari jatkaa.

Ruotanen ja Piekkari määrittelevät tähtiharrastuksen taivaankannen tapahtumien seuraamiseksi. Kirjasto ja netti ovat täynnä hyödyllistä materiaalia, joita apuna käyttäen taivaan kiintopisteisiin tutustuminen on helppoa.

– Yksinkertaisempia löydettäviä kohteita aloittelijalle ovat tähtikuviot sekä kirkkaimmat planeetat Venus ja Jupiter, he neuvovat.

– Tämä on opiskelijankin lompakolle ystävällinen vapaa-ajanviettotapa. Kun asiaan syventyy lisää, kustomointimahdollisuuksia on paljon, Ruotanen esittelee.

Hän on itse kiinnostunut valokuvaamisesta ja yhdistänyt nämä kaksi harrastusta toisiinsa. Piekkari sen sijaan on laajentanut tarkkailukohteitaan valoisana kesäaikana pilviin. Tavallisesti he seuraavat taivaan tapahtumia vain paljailla silmillä, sillä silloinkin havaitsee paljon. Aloittelijoiden yleinen väärinkäsitys on, että kallista välineistöä tarvitaan mahdollisimman paljon jo alusta alkaen.

Harrastuksessa erikoista on myös tavallisten tarkkailijoiden suuri merkitys. He havaitsevat enemmän epätavallisia ilmiöitä ja uusia kohteita kuin ammattilaiset.

Löytöjä voi tehdä myös ilman vakituista tarkkailua, jolla tavoin toimivat myös Piekkari ja Ruotanen. He eivät seuraa harrastuksessaan päivämääriä, vaan tutkivat taivasta melko lailla fiilispohjalta siellä, missä sattuvat olemaan.

Kasvojen yläpuolella levittäytyvä äärettömyys tuntuu mielettömältä. Tämä onkin yksi niistä asioista, joka Ruotasta ja Piekkaria kiehtoo.

– Se valtava tunne - sitä todella tajuaa, kuinka pieni itse on ja miten kaukaisia etäisyydet ovat, Ruotanen kertoo hymyillen. Mieleenpainuvimpiin hetkiin ovatkin lukeutuneet ne tilaisuudet, jolloin taivaankannen on pystynyt näkemään erittäin laajalta.

Paljon on vielä havaitsematta.

Tähtitaivas muuttuu joka kuukausi, joten vaihtelua tarkkailukohteissa löytyy.

– Toivoisin näkeväni tulevaisuudessa enemmän revontulia. Olen yleensä aina sisällä, kun niitä näkyy, Piekkari nauraa.

Sen sijaan kuunpimennyksen hän on päässyt kokemaan jo kahdesti.

Kysyttäessä uskovatko he ufojen olemassaoloon, kumpaakin alkaa naurattaa.

– Onhan taivaalla paljon tunnistamattomia kohteita, Ruotanen ja Piekkari vastaavat pilke silmäkulmassa.