Linnut

Ystäväni ovat ällistelleet, miten juuri minä olen voinut hurahtaa Angry Birds -peliin. Miksen myös minä, jos sadat miljoonat muutkin.

Angry Birds -buumia on kritisoitu vihanlietsonnasta. Vihaiset lapset vihastuvat entisestään leikkiessään suunnitteilla olevassa lintuleikkipuistossa. Vihaiset teinit vihoittelevat peliaddiktionsa syövereistä väkivaltaan turtuneina.

Kuulostaahan se pahalta, että pelissä linnut iskeytyvät rakennelmiin, joissa flegmaattiset siat pönöttävät virnuillen. Pum, pum, possut poksahtavat lintujen toimesta ja suorituksesta jaetaan kultaisia tähtiä.

Itse huolestuin addiktiostani, kun pelin ajattelumalli tunkeutui myös tosielämään. Aloin kuvitella, miten selviäisin esteiden ohi kohteeseen, kun kyseessä olivat esimerkiksi huonekalut, rakennukset tai toiset ihmiset.

Asiaan perehtynyt Charles L. Mauro nostaa blogissaan esiin Angry Birdsin hidastempoisuuden. Hitaus mahdollistaa pelaajalle virheidensä korjaamisen ja paremman strategisen suunnittelun. Pelissä onnistuminen tarkoittaa siis keskittymistä ongelmanratkaisuun. Tätä minäkin aloin huomaamattani soveltaa arkielämäni tilanteisiin.

Tämän lisäksi tutkimusten mukaan Angry Birds tuottaa pääsääntöisesti ilon ja rentoutumisen tunteita pelaajilleen. Näin on kieltämättä myös omalla kohdallani. Korvaan saippuasarjan viihdearvon älypuhelimeni lintujen hipelöinnillä.

Vihaisista linnuista on vaikea tehdä nimensä perusteella rauhanomaista tulkintaa, mutta vaikuttaa siltä, ettei nimen takana mitään kovin väkivaltaista piile. Angry Birdsin idea vastaa itse asiassa yllättävän paljon tosielämän toimintamalleja: hyvällä strategialla voitetaan esteet ja kukistetaan siat. Pum, pum.