Nyt se onnistuu
Nyt se onnistuu, nyt jos koskaan. Paavosta tulee sittenkin pääministeri.
Me keminmaalaiset, jollaisena itseänikin pidän vähintään puoliksi, voimme olla entistä ylpeämpiä suuresta pojastamme.
Pääministeriys ei tietenkään toteudu käden käänteessä. Mutta siihen on nyt olemassa selkeä, kuin jo tähtiin kirjoitettu väylä.
Ensin Paavosta tulee jälleen keskustan puheenjohtaja. Mikä uljainta, hänen kruunauksensa tapahtuu Rovaniemellä, kesäkuun puoluekokouksessa. Paavo hurrataan puoluejohtajaksi ilman soraääniä.
Presidentinvaaleissa Paavo jäi karvaasti pronssille. Se ei häntä lannistanut. Miksi olisikaan lannistanut; hän palautti huikealla ääniosuudellaan keskustan kunnian ja nosti puolueen itsesäälin alhosta.
Keskustalaiset ovat kuin sulaa vahaa Paavon käsissä. Kevään aikana hän lähestyy taas kenttäkierroksella rivijäsenistöä ja lämmittää sen uuteen hurmokseen. Ei tarvita muita puheenjohtajakandidaatteja, ei Mauriakaan, ei koko neuvoa-antavaa jäsenäänestystä.
Toinen porras pääministeritiellä on yhtä johdonmukainen. Kun Kataisen sateenkaarihallitus väkivalloin yrittää ajaa lävitse kansalaiset tyrmistyttäneen kuntauudistuksen, keskustan ja Paavon aika on iskeä.
Syksyn kunnallisvaaleissa keskusta saakin vyörymäisen vaalivoiton, erityisesti kaltoin kohdelluissa Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kataisen hallitus natisee löysissä liitoksissaan ja hajoaa erimielisyyksiinsä.
On pakko järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit. Eikä ole vaikea arvata, kuka ne voittaa ja mikä on suurimman puolueen nimi. Eikä sitä, kenestä tulee Suomen seuraava pääministeri.
Meillä keminmaalaisilla ja tietysti muillakin suomalaisilla on siis edessä kutkuttavan mielenkiintoiset ajat. Niinistö presidenttinä ja Paavo pääministerinä. No, Niinistö oppinee pian, ettei hänen kannata pyrkiä hyppimään yli valtuuksiensa. Paavo ei sellaista siedä.
Paavo pelastaa pääministerinä Suomen siitä alennustilasta, johon kansakunta on ajautunut Euroopan liittovaltiopyrkimysten vuoksi. Toisin sanoen hän palauttaa meille kadottamamme itsenäisyyden ja omanarvontunnon.
Siinä Paavolla on urakkaa, että hän saa euroon mieltyneen enemmistön taas uskomaan, että kansallinen valuutta on meille ainoa tae paremmasta huomisesta.
Urakka ei ehkä ole edes vaikea sen jälkeen kun Kataisen hallitus on maksattanut meidät kipeiksi Kreikan, Italian, Espanjan ja ties minkä muun maan veloista.
Palataan vielä Paavon kotikonnuille. Hän tietää, että kuntarakennetta ja kuntien tehtäväjakoa on rukattava. Mutta ei runnomalla. Esimerkkinä muulle Suomelle Paavo muodostaa Perämeren rannikolle vapaaehtoisin järjestelyin uuden kukoistavan suurkunnan.
Juuri sen, jota ei ole saatu millään pihtisynnytettyä. Ei, uuden kokonaisuuden nimeksi ei tule Keminmaa, kuten joku olettaisi.
Paavo ystävällisesti lainaa tanssiyrityksensä nimen; meistä, kemiläisistä, torniolaisista, ämpäripäistä ja muista halukkaista tulee Pohjanrannan tyytyväisiä asukkaita.
Kirjoittaja on rovaniemeläinen toimittaja ja kirjailija.
Taas täällä haukutaan väärää henkilöä. Kirjoittaja on Esa I Järvinen.
Ilmoita asiaton kommentti