Pöntsön kirkolle

Sytöt hyvälle keskustelulle ovat nyt tarjolla. Ministeri Henna Virkkusen (kok.) johtama poppoo aikoo pistää valtaosan Suomen kunnista lahtipenkkiin ja toivoo, että asiasta puhutaan.

Lappiin esitys jättäisi kuusi kuntaa. Uusien kuntien rajat kulkevat osittain vanhaa seutukuntajakoa ja siinä mielessä esitys on tuttu.

Varsinkin Kemin ja Tornion seudulla kuntaliitoksen tarve on ilmeinen. Kerran sitä jo yritettiin, mutta kiville meni.

Muualla Lapissa tilanne on vaikeampi, sillä välimatkat kirkonkylien välillä ovat pitkät.

Lapin kunnanjohtajat tyrmäsivät työryhmän esityksen odotetusti. Toisaalta sekin tiedetään, että jotakin pitäisi tehdä. Raimo Sailaksen sanoin, nykyinen kuntarakenne on ”hevosvetoiselta ajalta”.

Voiko sellainen kunta jatkaa, jossa ei synny tarpeeksi lapsia edes yhteen koululuokkaan?

Oppositio ja hallitus ovat uudistuksesta täysin eri mieltä. Karkeasti ottaen rintamalinja menee niin, että kokoomus ja sdp haluavat luoda Suomeen suuria kuntia, jotka vastaavat kaikista kuntien nykyisistä tehtävistä.

Keskusta haluaa, että osa palveluista hoidetaan ylikunnallisesti, esimerkiksi maakuntien kokoisissa yksiköissä. Jos näin meneteltäisiin, kuntaverkkoon ei tarvitsisi paljon kajota.

Hallituspuolueet haukkuvat keskustan mallia ”himmeliksi”.

Veikkaan, ettei uudistus nasakasti etene. Hallituksella on tietysti papua, mutta eivät vastustajatkaan voimattomia ole. Lisäksi demarit empivät, vaikka tarjolla on perinteinen demarimalli.

Mihinkään laajaan kuntien pakkoliitokseen ei ole mahdollisuuksia. Se olisi perustuslain vastaista. Näin lakia tulkitsee Lapin yliopiston julkisoikeuden professori Matti Niemivuo.

Liekö tämä syy siihen, että hallituskin pitää pakkoliitoksia mahdollisena vain poikkeustapauksissa.

Sitäkään ei kannata unohtaa, että monet ihmiset samaistuvat voimakkaasti kotikuntaansa. Kunta ei ole pelkkä hallintoyksikkö, vaikka niin voisi kuvitella.

Kuntien yhdistämiseen liittyy aina suuria tunteita, joita tunteettoman ihmisen on vaikea tajuta. Miten joku voi rakastua kuntaan?

Seurasin kohtalaisen läheltä keskustelua, jota käytiin Rovaniemen kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan yhdistämisestä. Siinäkin liikkui suuria tunteita.

Nyt kun liitoksesta on kulunut vuosia, täyspäiset ainakin myöntävät, että liitoksesta syntyi jotakin uutta. Yhdistynyt Rovaniemi voi paljon paremmin kuin kaksi kuntaa erikseen.

Kaupungin väkiluku on kasvanut, työpaikkoja ja yrityksiä on tullut lisää. Päätöksentekokin ehkä jäntevöityy, kun valtuustoa pienennetään vaalien jälkeen.

Kaupunki ja maalaiskunta muodostivat niin sanotun reikäleivän, jossa liitoksen edut olivat ilmeiset. Silti tämäkin liitos edellytti, että moni palanen loksahti kohdalleen.

Itä-Lapissa kaikki huutaa muutosta, mutta olisiko Itä-Lapin kuntien yhdistäminen keino, joka kääntäisi kehityksen suunnan? Vaikea uskoa.

Tunturi-Lapin kuntia yhdistävät elinkeinot, matkailu ja kaivokset. Kilpisjärveltä Kittilän Maunujärvelle on pitkä matka. Olisiko uuden kunnan nimi vaikkapa Pöntsö?

No, ehkä on parasta odottaa ja katsoa, mihin isot pojat ja tyttäret Helsingissä pystyvät. Sovitaanko, että mekin teemme jotakin, jos Espoo, Kauniainen, Vantaa ja Helsinki yhdistyvät.

Helppo luvata.

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.