Soklin kaivokseen paistaa taas valoa
Itä-Lapissa on kaksi suurta hanketta, joista on kiistelty vuosikymmeniä. Samaan aikaan Itä-Lapin väkiluku on koko ajan pienentynyt työpaikkojen vähetessä.
Vuotoksen altaan rakentamisesta puhutaan nyt vähän, sillä maan hallituksessa ei ole halua muuttaa oikeusistuimen tekemiä päätöksiä. Soklin kaivoksen avaaminen on sen sijaan jälleen tapetilla. Vaihteeksi näkymät ovat valoisat.
Soklin kaivoshankeen historia juontaa alkunsa vuodelta 1967, jolloin Rautaruukki löysi malmion noin 12 kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Vuonna 1986 kaivospiiri siirtyi Kemira Oy:lle. Selvitysten jälkeen yhtiö totesi, ettei kaivoksen avaaminen ole kannattavaa.
Vuonna 2008 oikeudet siirtyivät nykyiselle omistajalle Yaralle, joka rupesi selvittämään fosfaattimalmin louhimista.
Sokli on syrjäisessä paikassa Natura-alueiden ja porolaitumien saartamana. Yhtiö päättikin 2009 selvittää, voitaisiinko malmi kuljettaa Kovdoriin Venäjälle.
Viime vuonna kerrottiin jo varmana tietona, että malmi viedään Venäjälle rikastettavaksi.
Venäjä-vaihtoehto osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja nyt malmin rikastaminen Suomessa näyttää jälleen mahdolliselta.
Sallan ja Savukosken kunnanjohtajat ovat syystäkin iloisia. Soklin kaivos olisi merkittävä työllistäjä sekä rakentamisaikana että malmia louhittaessa. Kaivos toisi kunnille verotuloja ja kohentaisi tuntuvasti Itä-Lapin liikenneyhteyksiä.
Karhua ei kuitenkaan kannata nylkeä ennen kuin se on tapettu. Sokli-projektin vetäjä Eero Hemming muistutti Lapin Kansassa, että kaivoksen avaaminen edellyttää vielä monia selvityksiä. Malmion laatua ja malmin määrää tutkitaan edelleen.
Myös malmin kuljettamisessa riittää selvitettävää. Yara ei tässä vaiheessa halua kommentoida, mitä kaivosradan neljästä vaihtoehtoisesta reitistä yhtiö pitää parhaana.
Yksi ajatus on, että malmin kuljetusta varten kaivetaan rautatietunneli Natura-suojelualueen alitse. Silloin yhtiön ei tarvitsisi saada kaivosradalle lupaa valtioneuvostolta eikä kinata suojeluarvoista.
Kysymys on erittäin suurista rahoista. Yara on arvioinut, että Soklin kaivoshanke rautateineen maksaisi runsaat miljardi euroa.
Kenenkään ei kannata kuitenkaan kiistää, etteikö kaivoksesta olisi haittaa porotaloudelle. Poromiesten menetykset pitää tavalla tai toisella korvata.
Sekin on Suomessa jo koettu, että uusienkin kaivosten jälki ympäristössä voi olla kehno. Talvivaaran esimerkistä kannattaa ottaa oppia.
Koko seutukunnan ja Lapin kehityksen kannalta Soklin kaivos on kuitenkin niin merkittävä, ettei sitä pidä jarruttaa, jos kaivos osoittautuu kannattavaksi.
YARAn hankesuunnitelma: Kaivostoimintojen kokonaispinta-ala on 40 neliökilometria. Kaivos vaatii mittavia vesistöjärjestelyjä (Soklioja, Yli-Nuortti, Tulppiojoki, Sotajoki, Nuorttijoki, Vouhtusjoki ja Kemijoen yläosa). Loitsonlampi hävitetään, Sokliojaa siirretään ja Yli-Nuorttia oikaistaan. Ylitevedet johdetaan joko Nuortin tai Kemijoen suuntaan. Vaikutukset ilmenevät Kemijoen ja Sotajoen virtaamiin. Taimenen tuotanto Sotajoessa menetetään kokonaan ja miltei kokonaan Nuortissa, joka rehevöityy (huom. te 800 kalastajaa!). Porolaitumista menetetään suuri osa määrällisesti ja laadullisesti ja porojen laidunkierto muuttuu.Vesistöt muodostavat reitin, jota pitkin radioaktiivinen aine levitä kauas kaivosalueelta. YARA on luvannut STUK:lle suunnitelmat, miten radioaktiivisten aineiden leviäminen estetään, mutta missä ne viipyvät?
Ilmoita asiaton kommentti