Heimovaalit

Käynnissä olevia presidentinvaaleja on jo kutsuttu sosiaalisen median vaaleiksi. Tavallaan se onkin totta.

Pekka Haaviston menestys näyttää jo nyt sosiaalisen median menestystarinalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toiset kandidaatit olisivat voineet pärjätä paremmin käyttämällä sosiaalista mediaa jotenkin paremmin tai viisaammin.

Yhteisömedia ei ole sellainen hopealuoti, että sitä oikein käyttämällä kuka tai mikä tahansa tuote tai henkilö pärjää. Täytyy olla oikeaa ainesta, eli tueksi on löydettävä sopiva heimo, jolle sosiaalisen median käyttäminen on luontevaa, jolla on pyrkimys avoimuuteen ja kykyä tuottaa sisältöä digimaailmaan.

Haavistolla sattui olemaan kaikki se ja sen lisäksi vielä uskottavuutta niin sanotussa luovassa luokassa. Sillä on kova halu vaikuttaa asioihin, mutta ankara epäilys perinteisiä vaikuttamisen tapoja kohtaan.

Paavo Väyrynen pärjäsi hyvin perinteisten keinojen ja taustavoimien käytössä ja aktivoinnissa.

Nyt toisella kierroksella onkin sitten vastakkain kaksi heimoa: Ne Jotka Uskovat Näkevänsä Mihin Yhteiskunnan Pitää Edetä ja Ne Jotka Uskovat Tietävänsä Millainen Yhteiskunta On.

Molemmat heimot ovat löytäneet tavan vaikuttaa ja tunnustaa väriä sosiaalisessa mediassa. Ennenhän mediavälineenä olivat vain yleisönosastokirjoitukset.

Nyt netissä puhutaan avoimesti asioista, joilla ei ehkä juurikaan ole tekemistä presidentin tehtävien kanssa, mutta jotka ovat meille ihmisinä tärkeitä. Siksi nämä vaalit ovat mielenkiintoiset.

Rovaniemeläinen
yrittäjä Eero
Leppänen
sukeltaa tällä
palstalla
sosiaalisen
median
pyörteisiin.