Valtion vastattava työttömyydestä

Työttömyyden pitkittyminen on vakava ongelma työttömälle, hänen perheelleen ja koko yhteiskunnalle. Mitä pitempään työttömyys kestää, sitä vaikeampaa työttömän on päästä takaisin töihin.

Työttömyyden kustannuksista on tehty muutamia arvioita. Valtiotieteiden tohtori Pekka Tiaisen selvitysten mukaan yksi työtön maksaa yhteiskunnalle 18 000 euroa vuodessa verrattuna siihen, että hän olisi töissä.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan työelämän ulkopuolelle jäävä, syrjäytyvä nuori maksaa kansantaloudelle noin 700 000 euroa, mikäli työttömyys alkaa alle 25-vuotiaana ja jatkuu 60 ikävuoteen asti.

Summat ovat siis suuria eikä niissä otetaan huomioon, minkälaista inhimillistä hätää pitkittynyt työttömyys aiheuttaa.

Työttömyyden hoito kuului aiemmin etupäässä valtiolle. Vähitellen valtio rupesi tuuppaamaan taakkaa kuntien huoleksi.

Vuonna 2006 muutettiin työmarkkinatukilakia. Uuden lain myötä kuntia on rankaistu, jos ne eivät ole onnistuneet työllistämään pitkäaikaistyöttömiä.

Keppinä käytetään sitä, että 500 päivää työttömänä olleen työttömän työmarkkinatuesta kunta joutuu maksamaan puolet. Käytännössä varsinkin isot kaupungit joutuvat maksamaan valtiolle suuria summia, koska pitkäaikaistyöttömiä ei ole työllistetty.

Ongelma on tuttu myös Lapissa. Esimerkiksi Rovaniemi maksoi vuonna 2010 Kelalle ”sakkoja” lähes 2,5 miljoonaa euroa.

Helsingissä työmarkkinatuen kuntaosuus nousi vuonna 2010 yli 17 miljoonaan ja Tampereella lähes 12 miljoonaan. Yhteensä kuntien maksama työmarkkinatuen kuntaosuus kohosi noin 100 miljoonaan euroon.

Kuntalehden artikkelissa valtiotieteen tohtori Timo Aro ja tutkimusjohtaja Mikko Kesä kehuvat vuoden 2006 säännöksiä siitä, että ne pakottavat kunnat aktiivisesti hoitamaan työttömyyttä. Tutkijoiden mielestä ”rangaistusta” voitaisiin jopa nostaa.

Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli. Rovaniemen kaupungin virkamiehet muistuttavat, että kustannuksia nostaa myös se, jos kaupunki rupeaa keinotekoisesti työllistämään vähentääkseen sakkoa.

Käytännössä kunnan - veronmaksajien - maksama kustannus siirtyy ainoastaan toiseen paikkaan.

Vuoden 2006 laki lisää kunnille uuden velvoitteen pohtimatta onko kunnilla Suomessa jo nyt liikaa velvoitteita. Luontevinta olisi, jos valtio vastaisi työllistämisestä ja huolehtisi myös toimeentulotuen maksusta.

Nykyisen järjestelmän yksi keskeinen pulma on, ettei valtion asettama pakko ole poistanut itse ongelmaa eli työttömyyttä. Työllistämisjakson jälkeen ihmiset ovat yleensä palanneet takaisin työttömiksi.

Valtio pystyy vahvempana ”sakottamaan” kuntia siitä, etteivät kunnat osaa hoitaa tehtävää, jota valtiokaan ei osannut.