Jälki-istunnon sijasta koululaiset töihin
Pitäisikö koulujen jälki-istunnot korvata työpalvelulla? Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) mielestä ei, mutta esimerkiksi opettajien ammattijärjestö OAJ:n mielestä ajatus on selvittämisen arvoinen.
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen esittää, että rikkeen tehnyt oppilas joutuisi esimerkiksi siivoamaan tai korjaamaan rikkomiaan paikkoja.
Opettajien puolelta ajatus on saanut yleisempääkin tukea, koska kaikki oppilaat eivät koe jälki-istuntoa rangaistuksena.
Imatralainen Vuoksenniskan koulu on viime talvesta lähtien muuttanut jälki-istuntoja työrangaistuksiksi. Jos oppilaalta on uhannut jäädä suorittamatta jälki-istuntoja lukukauden loppuessa, koulu on tarjonnut mahdollisuutta siivoustöihin.
Työrangaistuksella jälki-istuntoaika on puolitettu. Esimerkiksi kahden tunnin jälki-istunnon on saanut kuitattua tekemällä tunnin töitä.
Vuoksenniskan koulu kutsuu käytäntöä työpalveluksi.
Opetushallituksen mukaan jälki-istuntoa ei kuitenkaan saa muuttaa työksi olipa sen tekeminen vapaaehtoista tai ei. Oikeusistuimet voivat käyttää muuntorangaistuksia, mutta kouluilta se on kielletty. Työkomennukset ovat siis laittomia.
Perusopetuslaki määrittelee tiukasti, millaisia kurinpitotoimia sallitaan. Nykyisistä rangaistuksista jälki-istunto on yleisin.
Jälki-istunnossa istutaan edelleen hiljaa seinään tuijottaen ja kaikenlainen kommunikointi on kielletty. Enimmillään jälki-istuntoa voidaan määrätä kaksi tuntia.
Opettaja-lehden mielestä jälki-istunto palvelee usein huonosti tarkoitustaan. Oppilaat eivät koe sitä aina edes rangaistuksena. Jotkut kokevat sen lähinnä ylpeydenaiheena.
Jälki-istunto saattaa nostattaa pelkästään kapinahenkeä ja halua tehdä teko uudelleen. Moni oppilas ei ota rangaistuksesta opikseen.
Ministerin mielestä työtä parempi vaihtoehto on keskustelu oppilaan kanssa. Esimerkiksi Aleksis Kiven peruskoulussa Helsingin Kalliossa ei ole annettu jälki-istuntoa kolmeen vuoteen. Jälki-istunnon sijasta on käyty kasvatuskeskustelua.
Kasvatuskeskustelussa käydään läpi mitä lapsi on tehnyt, mitä vaikutuksia teolla on muihin ihmisiin ja ympäristöön. Keskustelun jälkeen oppilas soittaa ja kertoo asiasta jommallekummalle huoltajistaan.
Kasvatuskeskustelu on opettajalle raskas menettelytapa ja ainoana kurinpitotoimenpiteenä sen teho todennäköisesti laskee, jos sitä joudutaan käyttämään usein samalle oppilaalle.
Parhaana vaihtoehtona pidetään työnteon ja kasvatuskeskustelun yhdistämistä. Se vaatii tietysti eniten aikaa, mutta jos lopputulos on hyvä, satsaus kannattaa.
Pitäisikö jälki-istunnot jättää jo Jukolan Jussille?
