Ruotsista mallia adoptioprosessiin

Suomeen adoptoitiin 2011 ulkomailta yhteensä 166 lasta. Suomessa adoptiokodin löysi alle 50 lasta.

Adoptioiden määrä on puolittunut muutamassa vuodessa. Samalla jonotusajat ovat pidentyneet ja adoptioprosessin hinta on noussut pilviin.

Lapsen hankkiminen ulkomailta saattaa maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Adoptiovanhemmat joutuvat odottamaan lasta 2-4:n, jopa viiden vuoden ajan.

Odottavan aika on pitkä. Erityisen pitkä ja tuskallinen se on lastaan odottavalle. Moni luopuu unelmastaan suosiolla.

Kansainvälinen adoptio on vaikeutunut, koska monen, perinteisen adoptiomaan elintaso on noussut.

Yhä useammat orpolapset löytävät uuden kodin kotimaastaan, mikä on pelkästään hyvä asia.

Huono asia on se, että maailmassa on edelleen miljoonia lapsia, jotka elävät ilman vanhempia ja kotia.

Se, etteivät nämä lapset pääse esimerkiksi suomalaiskodin turvaan johtuu pitkälle siitä, ettei täkäläisillä adoptiopalveluntarjoajilla ole riittävästi kontakteja ulkomaille.

Kansainvälisiä adoptioita järjestävät Suomessa Pelastakaa Lapset ry, Interpedia ry ja Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta. Ne tarvitsisivat lisää rahaa voidakseen palkata ihmisiä, joiden tehtävänä on matkustaa kohdemaihin solmimaan suhteita paikallisiin adoptioviranomaisiin.

Koska adoptiolla ei saa lain mukaan tehdä voittoa, kustannukset kaatuvat nyt adoptoijien niskaan.

Suomessa on jopa 18 000 lasta, jotka eivät asu syntymäkodissaan. Yli puolet heistä on laitoksissa, loput sijaiskodeissa.

Sijaiskotivanhemmista on iso pula. Monet perheet lähtevät mieluummin adoptio- kuin sijaiskotiprosessiin, koska sijaiskotilapseen liittyy usein menettämisen pelko.

Ongelmaan odotetaan ratkaisua heinäkuussa voimaan astuvasta adoptiolaista, joka mahdollistaa avoimen adoption. Siinä adoptio- ja biologiset vanhemmat sopivat lapsen ja biologisten vanhempien yhteydenpidosta, ja sijaiskotivanhemmista tulee samalla lapsen juridisia vanhempia.

Tämän uskotaan lisäävän kotimaisten adoptioiden määrää.

On syytä muistaa, että adoptiossa etsitään ensisijaisesti lapselle vanhempia, eikä vanhemmille lasta.

Adoptiosta ei saa tehdä liian helppoa, muttei liian vaikeatakaan. Turha byrokratia, vuosien jonotusajat ja tuhansien eurojen kynnysrahat eivät palvele lapsen etua.

Suomen on syytä ottaa mallia Ruotsista, missä kansainvälisiä adoptioita hoitaa valtion perustama keskusvirasto MIA. Se julkaisee tutkimuksia, solmii kontakteja ja kiertää maailmaa adoptiolapsia etsien.

Ruotsiin on adoptoitu ulkomailta 50 000 lasta, joista 35 000-40 000 on jo aikuisia. Suomessa vastaava luku on 4 000.