Vaalimatikkaa

Että presidentinvaalit. Ketä kiinnostaa, kun gallupien perusteella lopputulos on yhtä selvä kuin maaliskuun presidentinvaaleissa Venäjällä.

Ainoa jännityksen aihe näyttää olevan, kuka nousee hopealle.

Rupesin kaivamaan äänestysintoa vanhoista vaalituloksista.

Muhkeimman yllätyksen äänestäjät järjestivät 1994, kun Elisabeth Rehn (r.) selvisi toiselle kierrokselle 22 prosentin ääniosuudella, vaikka hänen puolueensa oli edellisissä eduskuntavaaleissa 1991 saanut vain 5,5 prosentin kannatuksen.

Finaalista karsiutuivat niin Paavo Väyrynen (kesk.) kuin Raimo Ilaskivi (kok.), joiden puolueilla oli eduskuntavaaleissa ollut 24,8 prosentin ja 19,3 prosentin kannatus.

Rehnin kiri ei kantanut voittoon asti, sillä Martti Ahtisaari (sd.) tuli valituksi 53,9 prosentilla.

Tulos poikkesi eduskunnan porvari-vasemmisto-asetelmasta, sillä demareilla ja Vasemmistoliitolla oli siihen aikaan yhteensä 32,1 prosentin kannatus. Jos siihen lisätään vihreiden 6,8 prosenttia, niin sekään ei vielä olisi riittänyt ”todennäköiseen” valintaan.

Osa porvaripuolueiden äänestäjistä otti siis mieluummin Ahtisaaren kuin Rehnin.

Naiskortti katsottiin loppuun asti vasta vuonna 2000, kun Tarja Halosesta (sd.) tuli ensimmäinen naispresidentti.

Demarien ja Vasemmistoliiton yhteenlaskettu eduskuntavaalitulos 1999 oli ollut 33,8 prosenttia ja vihreiden 7,3 prosenttia, joten vasemmiston ehdokkaalla oli periaatteessa koossa vain 41,1 prosenttia ”todennäköisiä” äänestäjiä.

Aika tarkkaan tuon osuuden Halonen haravoikin ensimmäisellä kierroksella: 40 prosenttia äänistä.

Kakkonen oli keskustan Esko Aho 34,4 prosentin kannatuksella. Rehn romahti toisella yrityksellä Rkp:n kannatuksen tuntumaan. Hänen edelleen kiilasi kokoomuksen Riitta Uosukainen.

vuoden 2000 vaali oli muutenkin historiallinen: neljä naista viiden parhaan joukossa, sillä vihreiden Heidi Hautala oli viides.

Toisella kierroksella Halonen voitti Ahon niukasti 51,6 prosentilla. Äänimäärien ero oli 103 729, ei siis paljon mitään.

Äänestysprosentti oli korkea 82,3, mutta voi vain arvailla, miten päin tulos olisi kääntynyt, jos vähän useampi nukkuva olisi vaivautunut uurnille.

Ennen 2006 presidentinvaaleja demarit uhosivat, ettei toista kierrosta edes tarvita, mutta tiukoille lopulta meni, kun vastassa oli tämän vuoden vaalien gallupkuningas Sauli Niinistö (kok.)

Halonen sai kakkoskierroksella 51,8 prosentin kannatuksen ja vain 112 647 ääntä enemmän kuin Niinistö.

Vasemmisto on menettänyt asemiaan eduskunnassa edellisten presidentinvaalien jälkeen. Demarit ja Vasemmistoliitto saivat viime keväänä enää yhteensä 27,2 prosentin kannatuksen. Vihreitä äänesti 8 prosenttia.

Vääjäämättä näyttää, että seuraava presidentti on porvaritaustainen, mutta gallupien mukaan kisa jälleen tasoittuu loppua kohti.

Helsingin Sanomien eilen julkaisemassa kyselyssä Niinistön kannatus oli pudonnut 39 prosenttiin. Pekka Haavisto (vihr.) ja Paavo Väyrynen (kesk.) olivat kirineet 17 prosenttiin.

Kaikki on vielä mahdollista, joten eipä tyydytä galluppresidenttiin. Äänet ratkaisevat.

Kirjoittaja on Lapin Kansan toimittaja