Rovaniemi2011.fi

Siitä on yhä muistona lappapuuron värinen t-paita. Ilmeisen laadukas, koska se on kestänyt kovaa käyttöä vuosikaudet. Saumat jo vähän irvistelevät, mutta eivät haitaksi asti.

Muistanette kuinka Rovaniemikin oli viime vuosikymmenen puolivälissä hakemassa Euroopan kulttuuripääkaupungin statusta vuodeksi 2011. Kuten hyvin tiedämme, nimitys livahti Turulle ja Tallinnalle.

Haun edistämiseksi teetettiin myös t-paitoja ja sain sellaisen itsekin. Paitaan on painettu www-osoite rovaniemi2011.fi ja selkäpuolelle tunnuksena iso poronsarvi/aurinkokuvio. Sillä vihjattiin, että saamelaistaide olisi ollut näkyvästi mukana tapahtumissa.

Lienee turha kuvitella, mitä kaikkea hyvää Rovaniemelle ja Lappiin laajemminkin olisi siunaantunut kulttuuripääkaupungin asemasta. Joka tapauksessa viime vuosi oli Rovaniemen taide-elämässä hyvin kaksijakoinen.

Parasta oli luonnollisesti taidetalo Korundin avautuminen. Heikommin meni teatterilla, jonka evakko Lappia-talosta jatkuu ehkä epämääräisen kauan.

Kun Lappia-talon remontista ja laajennuksesta vihdoin päästään yhteisymmärrykseen, voi vain toivoa, että teatteri saa kiinteistöstä säällisessä ajassa asialliset tai edes käyttökelpoiset tilat.

Puolivaloilla mennään myös Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa, kun sekin joutui loppuvuodesta hajaantumaan lattiaremonttia pakoon ympäri kaupunkia.

Palataan Korundiin. Sen uutta musiikkisalia on laajalti ylistetty eikä käy kiistäminen, että sali on akustiikaltaan yksi maan parhaista, ellei peräti paras.

Siihen, miten sali soi, lienee oma taustavaikutuksensa myös sillä, että nelikymppisellä Lapin kamariorkesterilla on Korundissa vihdoin tasokkaat toimitilat.

Vertailu samaan aikaan valmistuneiden Korundin salin ja Helsingin musiikkitalon konserttisalin välillä on kohtuutonta mutta myös houkuttelevaa.

Salit on rakennettu erilaisiin tarkoituksiin, mutta yhdistäviäkin asioita on. Muun muassa kapellimestari John Storgårds. Lisäksi molemmilla on samantapaisia uhkakuvia.

Muuan sana ensin akustiikasta. Maallikon korviin Korundin salin sointi on helposti lähestyttävä, lämminsävyinen ja pehmeä, mutta myös muusikoille vaativa.

Musiikkitalon ison salin akustiikkaa voisi luonnehtia korrektiksi, mutta samalla karuksi ja kovahkoksi. Ikävästi viinitarhakatsomon eri puolilla musiikkielämys ei ole tasapuolinen.

Musiikkitalon ja sen pääsalin yleisilme on synkeähkö, ja suunnittelussa on ilmennyt harmillisia kömmähdyksiä. Korundin sali on itsessään tunnelmallinen taideteos, kuin moderni soittorasia.

Vielä uhkakuvista. Kumpikin sali on tarkkaan viritetty akustisen musiikin esittämiseen. Molemmissa on kuitenkin taloussyistä painetta siihen, että myös sähköisesti vahvistettu musiikki saisi niissä lisää jalansijaa.

Uhka tarkoittaa sitä, että akustiikkaa ryhdytään mukauttamaan myös vahvistettuun musiikkiin paremmin soveltuvaksi. Toivottavasti niin ei koskaan anneta käydä.

Kirjoittaja on rovaniemeläinen toimittaja-kirjailija