Karenssipäivästä syytä keskustella

Työntekijöiden sairauspoissaolojen määrä oli Ruotsissa 2000-luvun alkupuolella selvästi korkeampi kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin. Joidenkin tilastojen mukaan sairauspäiviä kertyi Ruotsissa enemmän kuin missään muussa maassa koko maailmassa.

Moni lappilainenkin on kuullut tarinoita, miten Ruotsissa jäädään loppuvuodesta töistä pois, koska ”sairauspäiviä on vielä pitämättä.” Hymyilyä herättävistä ”sjukapäivistäkin” on kuultu puhuttavan.

Sairastelupäivät rupesivat Ruotsissa lisääntymään 1990-luvun puolivälissä.

Naiset sairastivat enemmän kuin miehet ja julkisen sektorin työntekijät enemmän kuin yksityisen puolen työntekijät.

Viime vuosikymmenen puolivälissä valtiovalta alkoi Ruotsissa kiristää otettaan ja tilanne alkoi muuttua.

Ensin vaikeutettiin ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymistä ja vuonna 2008 ensimmäinen sairauslomapäivä muutettiin palkattomaksi.

Työntekijä voi olla omalla ilmoituksellaan viikon sairaana, mutta ensimmäinen sairastelupäivä on palkaton ja loppuajalta maksetaan 80-90 prosenttia palkasta.

Nyt ruotsalaisille kertyy sairastelupäiviä selvästi vähemmän suomalaisille. Pohjoismaissa eniten ovat sairauden takia poissa norjalaiset.

Viime vuonna sairauspoissaolot olivat Ruotsissa alimmillaan 27 vuoteen, Norjassa poissaolojen määrä oli korkeimmillaan. Norjassa karenssipäiviä ei ole ja sairauspäiväraha on yhtä suuri kuin palkka.

Ruotsin kokemusten takia muutoksia vaaditaan myös Suomessa.

Työnantajien mielestä esimerkiksi yksi palkaton karenssipäivä sopisi tännekin.

SAK:ssa ajatus on tyrmätty. Sosiaaliasioiden päällikkö Katja Veirto totesi torstain Lapin Kansassa, että muutos johtaisi siihen, että ihmiset tulevat sairaana töihin.

Palvelualan ammattiliiton PAMiin kuuluvien kiinteistötyöntekijöiden työehtosopimukseen karenssipäivä kuuluu Suomessakin. Tämä koskee työntekijöitä, joiden työsuhde on kestänyt alle kaksi vuotta.

Kokemukset naapurimaasta ovat kiinnostavia ja keskustelu varmasti jatkuu. Paljon riippuu siitä, miten sairastelun määrä kehittyy.

Kansantalouden tasolle asiaa ei tarvitse heti viedä. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta työntekijöiden kesken. Joku työntekijä jää toista pois vain sairaana, kun toiselle riittää krapula tai muu harmitus.

Toisaalta sairaan pitää pysyä poissa töistä. Flunssainen levittää tautiaan muihin ja työnteko saattaa johtaa vakavampiin sairauksiin.