Rikkimittari

Mitä yhteistä on Sallan yhteismetsällä ja ilman rikkipitoisuutta mittaavalla laitteella? Ei paljon, mutta jotakin sentään.

Yhteismetsä hankki kyseisen mittarin Oulun yliopiston tutkijan Satu Huttusen suosituksesta reilut 20 vuotta sitten. Laite piti sijoittaa Sätsin Rikkilehtoon, mistä oli löydetty neulaskatometsä.

Osa tutkijoista epäili harsuuntumisen syyksi itärajan takaa Kuolan nikkelitehtailta Lappiin kantautuneita rikkipäästöjä. Media oli samoilla linjoilla. Mittarin piti todistaa epäily todeksi.

Sätsi sijoittui rajavyöhykkeelle, joten rajavartiolaitos kielsi laitteen asentamisen. Mittari päätyi naruskalaisen Leevi Moilasen navetan nurkalle, missä se herätti suurta kansallista ja kansainvälistä huomiota.

Salla pääsi New York Timesin etusivulle ensimmäisen kerran sitten talvisodan.

Lapissa vallitsi 1980-luvun lopussa hysteerinen meno, jota on kutsuttu sittemmin pakkasukkojen ja pilvenveikkojen taisteluksi.

Eri puolilta maakuntaa löytyi metsiä, missä oli runsaasti neulaskadosta kärsiviä puita. Paikoin kokonainen metsikkö oli pahoin harsuuntunut.

Pilvenveikkojen nokkamiehenä toimi Erkki Lähde. Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon professori ja lööppimedian lemmikki povasi pohjoisen metsille äkkiloppua, jonka piti koittaa 2-3 vuodessa.

Satu Huttunen – vuoden nainen 1986, liikanimeltään Golgatan Olga – oli samoilla linjoilla. Hän uskoi, että kuolema korjaisi Lapin metsät vuoteen 1999 mennessä.

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Rovaniemen tutkimusaseman erikoistutkija, tohtori Risto Jalkanen oli eri linjoilla. Hän selitti ilmiötä pakkasilla, ja leimautui pakkasukoksi.

Metlan silloinen ylijohtaja, professori Eljas Pohtila – syntyperäinen sallalainen – palaa taistelun kiihkeisiin tunnelmiin muistelmakirjassaan Rakotulilta maailmalle (Metsäkustannus, 2011).

Metla sai valtiolta kymmeniä miljoonia markkoja ja käskyn etsiä syypää neulaskatoon. Mittareita pystytettiin muuallekin kuin Naruskaan.

Vuosien perusteellisen tutkimustyön jälkeen – mukana oli 24 eri tutkimusorganisaatiota ja 50 tutkijaa – selvisi, että pakkasukot olivat oikeassa.

Lappi oli Euroopan puhtain alue. Harsuuntuminen ei johtunut saasteista, vaan säästä ja surmakkasienestä.

Se oli vaikea pala nieltäväksi paitsi pilvenveikoille myös medialle, joka oli hurmaantunut massatuho-otsikoistaan niin, ettei halunnut uskoa totuutta todeksi, vaan vaikeni aiheesta siirtyen sulavasti seuraavaan kohuun.

Metsätuhokohun aikana Pohtila sai ilman rikkipitoisuusraportin Moilasen navetan nurkalta viikottain.

Aluksi lukemat olivat huolestuttavan korkeita, mutta putosivat pian lähelle nollaa. Selitys outoon ilmiöön löytyi nopeasti.

Mittari houkutti Naruskaan satoja uteliaita – etupäässä tutkijoita ja median edustajia – jotka saapuivat paikalle yleensä omilla autoillaan, usein dieselillä. Kiinnostuksen laantuessa rikkiarvot romahtivat.

”Liekö mittari vielä paikallaan”, ironiakyvyistään tunnettu Pohtila pohtii kirjassaan.

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.