Hyvinvointivaltiossa voidaan pahoin

Mikä ajaa ihmisen tilaan, jossa hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin surmata perheensä? Tätä kysyvät suomalaiset tänään.

Suomessa on tehty viimeisen kymmenen kuukauden aikana kuusi perhesurmaa. Tuorein tapaus on Helsingin Laajasalosta, missä perheenisä tappoi vaimonsa sekä 1- ja 4-vuotiaan lapsensa tiistaina.

Viime aikojen murhenäytelmät ovat nostaneet Suomen perhesurmatilastojen kärkisijoille.

Joulukuu: Isä surmasi vaimonsa sekä 5- ja 8-vuotiaan tyttärensä Vantaan Hakunilassa. Äiti tappoi 5-kuukautisen ja 3-vuotiaan tyttärensä Kouvolassa. Marraskuu: Isä poltti talonsa ja tappoi kaksi lastaan Tyrnävällä.

Lokakuu: Isä surmasi vaimonsa ja alle 10-vuotiaan poikansa Varkaudessa.

Huhtikuu: Isä ampui entisen avovaimonsa, pariskunnan teini-ikäisen pojan ja itsensä Ikaalisissa.

Yhtä synkkä vuosi oli 2008, jolloin Suomessa tapahtui seitsemän perhesurmaa. Niissä kuoli yhteensä 16 henkilöä.

Monet muistavat yhä Oulun tapauksen, missä opettajaisä ampui opettajavaimonsa ja kaksi, noin 10-vuotiasta lastaan sekä itsensä. Myös Ylitornion tapaus järkytti suomalaisia: ikämies ampui keski-ikäiset, kehitysvammaiset kaksostyttärensä, vaimonsa ja itsensä.

Asiantuntijoiden mukaan perhesurmille ei löydy yhtä, selittävää syytä.

Se tiedetään, että äitien tekemien surmien takana on usein mielenterveysongelmia, kuten masentuneisuutta ja psykoottisia häiriöitä. Nuoret naiset uupuvat lastensa kanssa, eivätkä osaa tai halua hakea apua ajoissa. Isien tekemiin surmatöihin liittyy mustasukkaisuutta, alkoholiongelmia ja eron uhkaa.

Taustalla on lähes aina pitkään jatkunut ongelmatilanne, jota ovat syventäneet esimerkiksi köyhyys, terveyspulmat ja perheväkivalta.

Perhesurmat ovat rikoksina harvinaisia. Suomessa ne tuntuvat tapahtuvan sarjoissa.

Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma epäilee syyksi esimerkin vaikutusta.

Hän uskoo, että julkisuus ruokkii tapauksia ja toimii eräänlaisena laukaisutekijänä.

Perhesurmat kertovat jotakin yhteiskunnan tilasta.

Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan, hyvinvointi ei yllä kaikkiin kansalaisiin. Kysymys ei ole pelkästään rahasta, vaan henkisestä hyvinvoinnista.

Tämä tuntuu välillä unohtuvan jatkuvan kasvun nimiin vannovissa yhteiskunnissa, joista yllättävän moni tuntuu voivan pahoin. Öljyrikas Norja on tästä hyvä esimerkki.

Yhteiskunta ei voi estää perhesurmia, mutta se voi tarjota apua vaikeaan tilanteeseen ajautuneille luomalla ja myös ylläpitämällä sellaisia tukijärjestelmiä, mistä avun hakeminen on helppoa ja nopeaa.

Mediallakin on asiassa vastuunsa. Perhesurmat eivät sovi lööppeihin.