Raha ja valta

Eurooppa on pitkälle integroitunut. Yhtenäismarkkinoiden vuoksi tavarat, ihmiset ja raha liikkuvat jokseenkin esteettä yli rajojen, vaikkeivät kaikki EU:n jäsenmaat kuulukaan Schengen- ja euroalueeseen.

Keskinäisriippuvuus menee syvemmälle. Yritysmaailmassa arvoketjut eivät voi olla edes eurooppalaisia, vaan suuryritysten kohdalla ne ovat maailmanlaajuisia. Tuotanto, rahoitus, tuotekehitys ja markkinointi sijoitetaan sinne, missä se on yrityksen kokonaisrahoituksen kannalta mielekkäintä.

Aikaisemmin yritykset olivat riippuvaisia pankkien rahoituksesta. Nyt suurimmilla yrityksillä on omat sisäiset rahoitusjärjestelmässä ja kassassa miljarditolkulla rahaa.

Pankkien välinen keskinäinen riippuvuus on syvää. Jos luottamus horjuu, raha ei markkinoilla liiku, mistä on merkkejä. Ongelman lievittämiseksi Euroopan keskuspankki (EKP) päätti laskea alhaisella korolla markkinoille 489 miljardia euroa 3 vuodeksi.

Yhdysvaltojen keskuspankki (Fed) on avannut oman kanavansa dollareiden puutteesta kärsiville eurooppalaispankeille. Pankeille se on hyvä diili, koska ne saavat velkamailta korkeampaa korkoa kuin mitä EKP niiltä perii.

Monet eurosuurpankit ovat nivusiaan myöten euroalueen kriisimaiden veloissa. Espanjan ja/tai Italian talouden kaatuminen saisi aikaan pankkikriisin. Lainaamalla rahaa pankeille EKP rahoittaa takaoven kautta kriisimaiden velkakirjojen ostamista.

Lisäksi pankeilta vaaditaan vahvempaa pääomittamista, jotta ne eivät kaatuisi ensimmäisessä finanssimyrskyssä. Tämä vetää varoja pois lainamarkkinoilta. Pankit rajoittavat mieluummin luotonantoa kuin osinkojaan.

Ennen kesää varsinkin suurimpien EU-maiden hallitukset joutunevat pääomittamaan pankkejaan. Tämä on myrkkyä tilanteessa, jossa samanaikaisesti pitäisi paikata julkisen talouden kestävyysvajetta. Silloin on entistä tähdellisempää, että pankkien tukeminen perustuu kansallisiin vastuihin.

EU:n on löydettävä yhteinen linja talouskurin yhtenäistämiseksi. Euroalueen täytyy löytää yhteinen linja, jolla euron jatkuvuus taataan. Ongelmana on yhä, kuinka paljon väliaikaisessa ja pysyvässä vakausmekanismissa (EVVR ja EVM) otetaan huomioon Ranskan vaatimaa yhteisvastuuta ja kuinka päätökset niissä tehdään.

Päätettäessä mekanismeihin tulevista kansallisista panoksista on toimittava yksimielisyyden pohjalla. Tukipäätöksissä enemmistöpäätösten on oltava mahdollisia.

Ei ole oikein, että Saksalla, Ranskalla ja Italialla on veto-oikeus rahoituspäätöksistä. Saksa ja Ranska voisivat luultavasti muodostaa keskenään voittavan koalition, mutta niiden täytyy luopua syksyn aikana kehittyneestä huonosta tavasta sanella noudatettavan politiikan sisältö.

Vakausmekanismit eivät yksin riitä takaamaan euroalueen kestävyyttä. Siihen tarvitaan EKP:n roolia. Olkoonkin, ettei se voi suoraan ostaa euromaiden velkakirjoja, sillä on nykyistä suuremmat resurssit toimia jälkimarkkinoilla kriisimaiden obligaatioiden hankkimiseksi.

Tässäkin suhteessa Saksan Euroopan vahvimpana maana tulisi lieventää politiikkaansa.

Kirjoittaja on valtio-opin emeritusprofessori

ja Lapin yliopiston hallituksen puheenjohtaja.