Edessä vaikea kevät

Eduskuntavaaleissa hävinneet vasemmistopuolueet lähtivät mukaan Kataisen hallitukseen saatuaan läpi vaatimuksensa sadan euron korotuksesta työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan.

Samalla ne suostuivat jo siinä vaiheessa moniin ennen vaaleja jyrkästi vastustamiinsa budjettileikkauksiin. Niitä olivat mm. kunta- ja tierahojen leikkaukset.

Lapissa kovimman kritiikin on nostattanut ammattikorkeakoulujen rahoituksen 51 miljoonan leikkaus, joka johtaa Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun alasajoon. Kuljetustuen leikkaus heikentää puolestaan pohjoisen pienyritysten asemaa.

Budjettileikkauksissa ei hallitusneuvotteluissa kuitenkaan päästy läheskään siihen määrään, mitä valtiovarainministeriö vaatii ja kokoomus esitti. Myöskään arvonlisäveron korottamisesta ei saatu ratkaisua.

Kompromissina hallitusohjelmaan kirjoitettiin, että jollei velkaantuminen taitu, valtion talouden tasapainottamistoimiin palataan maaliskuussa 2012.

Noita pian edessä olevia neuvotteluja pääministeri Jyrki Katainen pohjusti myös viime viikolla Lapissa käydessään. Katainen tuntuu ottaneen oppia itseltään Britannian pääministeri Winston Churchilliltä, joka lupasi toisen maailmansodan puhjettua kansalleen vain verta, hikeä ja kyyneleitä.

Kataisen lupauksia Lapin-matkalla olivat verojen korotukset, maksujen lisääminen, työurien pidentäminen ja valtion budjetin lisäleikkaukset.

Lisärahaa hän ei luvannut mihinkään.

Churchill lupasi kovan tien jälkeen voiton. Kataisen lupauksena on Suomen velkaantumisen pysäyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Valtion velkaantumiseen ei kukaan voi suhtautua huolettomasti. Kaikella on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Niin on myös tasapainottamistoimilla.

Jos hallitus ryhtyy EU:n velkakriisin luomassa muutoinkin erittäin epävarmassa tilanteessa koviin leikkaustoimiin, se heikentää edelleen talouden toimintaa.

Tähtäimessä yhä oleva arvonlisäveron korotus osuisi kipeimmin pienituloisiin ja leikkaisi samalla kulutusta, mikä lisäisi taantuman syvenemisen ja laman uhkaa.

Kataisen lista on myrkkyä vasemmistolle, joka USA-peräisen finanssikriisin oloissa 2008-2009 vaati oppositiosta voimakkaita elvytystoimia silloiselta Vanhasen hallitukselta.

Silloin niitä myös tehtiin. Olisikin paradoksaalista, jos vasemmistopuolueet nyt hyväksyisivät valtion budjetin lisäleikkaukset monelta osin samantapaisessa tilanteessa. Jos ne saman tien nielevät myös vaalien alla jyrkästi vastustamansa arvonlisäveron korotuksen, niille jää paljon seliteltävää.

Vasemmisto on kuitenkin käpälälaudassa, ilmoittihan se menevänsä Kataisen hallitukseen ”kantamaan vastuuta” ”oppositiossa räksyttämisen sijasta”.

Jos se pitäisi tasapainottamisneuvotteluissa aiemmat kantansa, edessä olisi hallituskriisi.

Se olisi ”vastuuttomuutta”, josta vasemmistopuolueiden johtajat ovat syyttäneet etenkin perussuomalaisia.

Kirjoittaja on rovaniemeläinen

kaupunginvaltuutettu.