Kirkon on aika astua uuteen vaaliaikaan

Rovaniemen seurakunta valitsee uuden kirkkoherran – jos Jumala suo – ennen kesää.

Lapin suurimman kirkkokunnan paimenviran hakijat ovat jo selvillä, mutta äänestyspäivä ei. Hiippakunnan tuomiokapitulin pitää ensin selvittää yhdeksän hakijan pätevyys ja asettaa heistä kolme varsinaisille vaalisijoille. Se vienee kuukausia.

Hakijoilla on valitusoikeus. Tosin valitus lykkäisi vaalia vuodella, jopa parilla.

Kirkolliset vaalit eivät herätä ihmisissä suuria intohimoja, mikä näkyy alhaisena äänestysvilkkautena. Joissakin seurakunnissa kirkkoherranvaali houkuttelee uurnille vain 2-3 prosenttia seurakuntalaisista.

Rovaniemellä äänestysprosentti nousi 2001 vaalissa ”peräti” 17,5:een. Syy oli kansanliikkeen, joka vastusti tuomiokapitulin ehdokasasetteluvaltaa.

Kapituli ei kelpuuttanut ehdokaslistalle kirkkokansan suosikkia Vesa-Pekka Koivurantaa. Lopulta hän nousi vaalin voittajaksi ylimääräisen ehdokkaan vaalisijalta saatuaan yli puolet seurakuntalaisten äänistä.

Kirkkokansan vähäistä kiinnostusta seurakunnallisia vaaleja kohtaan on helppo selittää maallistumisella, mutta se ei ole koko totuus asiassa.

Penseyden syitä on syytä etsiä myös ehdokaslistojen oudoista nimistä ja mutkikkaista vaalitavoista. Esimerkiksi kirkkoherranvaali on kuin tuulahdus Aatamin ja Eevan ajalta.

Kirkolliskokous päättikin marraskuussa muuttaa vaalitapaa niin, että seurakunta voi pyytää välillistä vaalia suoran kansanvaalin sijaan. Välillisessä vaalissa valinnan tekee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Samalla ylimääräinen vaalisija ”mustine hevosineen” jää historiaan.

Muutos astuu voimaan aikaisintaan 2013, koska se vaatii eduskuntakäsittelyn.

Kirkkokansan näkövinkkelistä muutos on askel jopa entistä huonompaan suuntaan.

Kirkkoa ei ole ilman seurakuntalaisia, joilla on oikeus valita johtajansa. Tätä oikeutta eivät voi omia tuomiokapitulin ”viisaat miehet”.

Aika on ajanut ohi nykyisen kaltaisesta, ylhäältä annetusta ehdokasasettelusta. Selkeintä olisi, että kaikki ehdokkaat, jotka tuomiokapituli tai joku muu kirkon elin toteaa päteviksi kirkkoherran virkaan, olisivat loppupelissä samalla viivalla.

Päätöksen tekisivät seurakuntalaiset suoralla kansanvaalilla, minkä luulisi lisäävän ihmisten kiinnostusta kirkkoaan kohtaan.

Kirkkopäättäjät ovat vastustaneet näin radikaalia uudistusta. Taustalla saattaa olla pelko siitä, että seurakunnan johtajaksi voisi tulla valituksi ”väärä” henkilö, joka ei jakaisi päättäjien näkemyksiä kirkollisista asioista ja uskonkysymyksistä.

Pelko ei liene ihan aiheeton, mutta kylläkin täysin aikansa elänyt.