Taktikointiako taas?
Viime viikkojen presidentinvaaligallupit ovat herättäneet lievää järeämpää äimistelyä. Tai itse asiassa niiden tulkinnoissa on ollut taivasteltavaa.
Ongelmaan ovat heränneet myös alan asiantuntijat: miten mielipidekyselyjä pitäisi oikein tulkita.
Herätykseen on antanut aihetta Sauli Niinistön suosio: milloin Niinistön kannatus puolen kansan tapin oikein ylittää tai alittaa.
Mennäänkö siis vaalien toiselle kierrokselle vai eikö mennä? Vaihtuuko valta jo helmikuussa vai vasta maaliskuussa?
Esimerkiksi Hesarin selvityksen mukaan Niinistön kannatus olisi nyt 38 prosenttia. Kuitenkin mielipiteensä ilmaisseista Niinistöä äänestäisi 48 prosenttia.
Kumpi on oikea luku?
Tätä samaa on vikonut myös Paavo Väyrynen, joka on ihmetellyt, mitä hämärää gallupeissa on kun eivät anna miehelle ”todellista” tulosta.
Väyrynen on oikeassa. Jos kaikki kyselyyn osallistuvat lasketaan mukaan, Väyrysen kannatus jää alle kymmenen prosentin.
Mutta jos laskuista otetaan pois gallup-nukkujat, Väyrysen kannatus nousee jo 12 prosenttiin.
Se kai olisi Väyrysen mielestä ”oikea tulos”.
Nukkuvat ovat demokratian jakojäännös, joka mittaa vain kansakunnan poliittisen vireyden.
Mielipidetiedustelujen ääntenlaskennan logiikka pitäisi olla sama kuin vaaleissa.
Laskipa ääniä sitten vaikka Kiinan keisarin luomalla vaalimatematiikalla, näiden vaalien suurin mielenkiinnon kohde on neljän koplan tasainen kilpailu kakkossijasta.
Niinistön perässä tulevien kisa on siinä määrin rajua, että luulisi äänestäjienkin nyt innostuvan.
Väyrynen ja Timo Soini ovat gallupeissa saavuttaneet koko kansan inhokin tittelin. He olisivat ehdokkaista kaikkein epäsuosituimmat toisella kierroksella.
Niinpä moni suomalainen osallistuu vaaleihin taktikoimaan pois pelistä sekä Väyrysen että Soinin äänestämällä Paavo Lipposta tai Pekka Haavistoa.
Näin, vaikka ei punavihreää sympatiaa sielussaan kantaisikaan.
Tämä ei olisi uutta kansan strategiaa.
Monet muistavat kuinka Väyrynen äänestettiin pihalle vuoden 1994 vaaleissa, kun keskitti äänensä Elisabeth Rehnille kammetakseen Väyrysen pois toiselta kierrokselta.
Itsekehuun, toisten syyttelyyn ja menneitten kaiveluun perustuva strategia ei näytä vain kerta kaikkiaan sytyttävän kansaa.
Niinistö-uskovaisille on tietenkin pettymys, että kannatus laskee.
Tämä on historian toistoa, suomalaista presidentinvaaliperinnettä.
Muistetaan kuinka Elisabeth Rehn suorastaan pyrähti lentoon aikanaan vaalien alusviikkoina tai kuinka Niinistö oli rajulla kirillä päihittää ylivoimaisen gallupsuosikin Tarja Halosen kuusi vuotta sitten.
Tasoitusta joutuu Niinistö antamaan, mutta etumatka on sen verran huikea, ettei sitä nähdyillä eväillä kurota umpeen.
Toinen kierros on siis tulossa. Mutta malttakaa porvarit odottaa. Porvari nukkuu nyt vain yönsä hyvin.
Yksi ylimääräinen kuukausi sosialistin hameen helmassa ei enää tätä maata mihinkään kaada.
Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.
Enpä olisi muutamia kuukausia takaperin ikimaailmassa uskonut että äänestäisin näissä vaaleissa. Ja viimeiseksi vihreää presidenttiehdokasta. Mutta kuinkas kävikään.. Seurasin tenttejä ja otin selvää ehdokkaista. Yksi kerrallaan ehdokkaat karsiutuivat pois ja jäljelle jäivät Väyrynen ja Haavisto.
Päädyin Haavistoon koska minä haluan presidentin joka on rauhallinen, ammattitaitoinen, karismaattinen, tiukan paikan tullen jämäkkä ja omaa kovan kokemuksen ulkopolitiikassa, mikä tietysti on oleellista presidentin työnkuvan kannalta. Yhä edelleenkään en pidä vihreistä puolueena, mutta onneksi nämä ovat henkilövaalit :)
Kyse ei ole taktikoinnista vaan äänestyksessä jossa on sydän mukana :)
Ilmoita asiaton kommentti