Tipaton tammikuu ei ratkaise ongelmaa

Tipaton tammikuu kuvaa hyvin suomalaista alkoholikulttuuria: armotonta ryyppäämistä seuraa armoton katumus.

Joulu ja uusi vuosi ovat alkoholin kulutuksen huippusesonkeja. Tipaton tammikuu on puolestaan kansallinen perinne, missä ihmiset lupaavat – itselleen tai läheisilleen – lopettaa juomisen kuukaudeksi.

Tipatonta tammikuuta tiedetään vietetyn jo 1942, jolloin kampanjaa markkinoi Propaganda-Aseveljet -järjestö.

Perinteen suosio on kasvanut viime vuosina. Jopa neljännes alkoholia enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyttävistä suomalaisista viettää tipatonta tammikuuta, mikä näkyy myös alkoholin myynnissä.

Tipaton tammikuu on nähtävä humalajuomisen mallimaaksi kutsutussa Suomessa positiivisena asiana, mutta sen ei pidä antaa hämärtää todellisuutta.

Talvisen juomattomuusperinteen suurimpia vaalijoita ovat ne, jotka hallitsevat alkoholinkäyttönsä. Ongelmakäyttäjille tammikuu on yksi kuukausi muiden juomakuukausien joukossa.

Alkoholin kokonaiskulutus on yli kolminkertaistunut viimeisen 40 vuoden aikana. Suomalaiskansalliseen alkoholikuvastoon kuuluvat humalahakuinen juominen, julkinen örvellys ja kännissä tehdyt väkivallanteot. Ja juomatavoilla on tapana periytyä.

Vaikka kansa suosii aikaisempaa enemmän mietoja viinejä ja olutta, vaikka yhä useampi nuori valitsee raittiuden, ja vaikka alkoholin kulutus on kääntynyt viime vuosina lievään laskuun, alkoholi on edelleen iso ongelma Suomessa.

Alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset ovat olleet työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy vuodesta 2005 lähtien.

Valtio on pyrkinyt suitsimaan ryyppäämistä verolla.

Viimeksi alkoholivero nousi vuodenvaihteessa. Elintarvikeliikkeissä myytävien mietojen oluiden, siidereiden ja lonkeroiden vero nousi 15 ja väkevämpien juomien 10 prosenttia. Korotus on nähtävä positiivisena asiana siitäkin huolimatta, että se kohdistuu eniten vähävaraisiin alkoholin suurkuluttajiin.

Tutkimukset ja kokemus todistavat, että pullon hinnalla on huomattavasti suurempi vaikutus alkoholin kulutukseen kuin valistuksella tai pelottelulla.

Suurin, yksittäinen syy kulutuksen vähenemiseen on heikkenevä taloustilanne. Tästä Suomella on kokemusta 1990-luvun lama-ajalta, jolloin alkoholinkulutus laski neljänä vuonna peräkkäin muutaman prosentin vuosivauhdilla.

Jos ja kun taantuma tavoittaa taas pohjolan, toiveissa on, että ilmiö toistuu.

Näillä näkymin Suomessa tehdään viinahistoriaa jo kuluvan vuoden aikana. Puhtaaksi alkoholiksi muutettu kulutus asukasta kohden on laskemassa pitkästä aikaa yksinumeroiseen lukuun: pari desiä alle kymmeneen litraan.