Naamatusten
Liityin Facebookiin, kun pomo kehityskeskustelussa määräsi. Siihen asti olin suhtautunut Facebookiin joko välinpitämättömästi tai vihamielisesti. Ajattelin, etten tarvitse sitä.
Työaikana poikkean ”naamakirjassa” joskus montakin kertaa päivässä, mutta lomalla en koskaan. Ehkä en ole vielä tavoittanut perimmäistä ajatusta.
Kaverit sanoivat, ettei sinne kannata vakavista asioista edes kirjoittaa, koska tietosuoja lähentelee nollaa.
Lisäksi neuvottiin, että älä missään nimessä laita lasten kuvia Facebookiin. Kuvat voivat päätyä mihin sivustoon tahansa, insinööriystävä todisti.
En ole laittanut. Poika laittoi minun kuvan, kun en itse osannut. Otaksun, ettei minun pärstästä kenellekään enää suurta riemua repeä. Rivon näköinen, muttei silleen ..
Kaveri sanoi, että Facebook on tirkistelykirja. Ongelma on kuitenkin se, etten ole löytänyt mitään tirkistelemisen arvoista.
Työkaveri väitti, että Facebookista löytää jutunaiheita. En ole löytänyt.
Sen olen kuitenkin huomannut, että aikuiset ja arvostetut ihmiset kirjoittavat Facebookiin. Ei mitään vakavaa ja tärkeää, vaan sitä sun tätä. Syysaurinko hellii ihoa ja lapsi kävi kakalla.
Kannustavat vielä kavereitaan tekemään samalla tavalla.
Ennen poristiin naamatusten niitä näitä, nyt naamakirjassa. Vai olisiko Facebook small talkia, jota Tauno Matomäki kutsui suomalaisittain paskan jauhamiseksi.
Vähän niinkuin seisottaisiin yhdessä nuotion ympärillä lämmittelemässä. Hehkua kohti voi työntää käsiään, tuntuu turvalliselta.
Uteliaisuuskin sinne ajaa.
Viisaat ihmiset - konsultit ja tutkijat - ennustivat, että niin sanottu sosiaalinen media syrjäyttää kohta vanhan median. Ei syrjäytä.
Paperilehtien kuolemasta on puhuttu jo ainakin parikymmentä vuotta. Jossakin vaiheessa aineisto ehkä siirtyy toiseen muotoon, mutta koska?
Kukaan ei oikeasti tiedä. Isotkin lehtitalot näyttävät rakentavan uusia painotaloja.
Olen vanhan koulukunnan miehiä ja minulle uutinen on tärkeä. Sellainen kärjellä seisova, jossa on tärkeimmät asiat alussa. Ei sen tarve ole mihinkään kadonnut. Ei sosiaalinen media ole poistanut uutisen nälkää.
Nyt tarvitaan aiempaa enemmän niitä, jotka osaavat laittaa sirpaleisia tiedonpalasia yhteen. Journalisteilta ammattitaitoa voi vaatia ja edellyttää, mutta ei Facebookilta.
Sosiaalinen media on kuitenkin tullut jäädäkseen. Amerikkalaiselle Mark Zuckerbergille Facebook on ollut tie tähtiin.
Zuckenbergin johtama yhtiö perustettiin Harvardissa seitsemän vuotta sitten ja nyt yhtiö arvoksi lasketaan 47-48 miljardia euroa. Tarkasta arvosta ei ole tietoa, sillä Facebook ei ole vielä listautunut pörssiin.
Käyttäjiä arvioidaan olevan 800 miljoonaa.
Facebookille voi nauraa ja sitä voi pilkata, mutta kaikista eniten naurattanee tätä herra Zuckerbergia. Hän tekee melkoista tiliä sillä, että ihmiset haluavat eri tavoin viestittää toisilleen olevansa olemassa ja tärkeitä.
Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.


Olenpa kerrankin päätoimittajan kanssa samaa
mieltä. Minun näkemykseni on kyllä hiukan
synkempi. Kun ihmiset tottuu käyttämään
tämmösiä mitäänsanomattomia täyttä hömppää
sisältäviä sivuja, tulee pitkässä juoksussa käsitys
että siinä ne kansalaisvelvollisuudet ja kansalais-
oikeudet sitte ovatkin. Nöyrää karjalaumaahan
ne osaamattomat päättäjät kyllä toivookin. Kun
ajattelee mihin kauheuteen silloin Koiviston
kaudellakin suomea vietiin oli tietysti päättäjien
kannalta hyväkin ettei asioita osattu ollenkaan
kyseenalaistaa, suomi ja suomalaiset oli helppo
ryöstösaalis. Nyt kun kansalaiset täyttää päänsä
tämmösillä idiooteille rakennetuilla facebook jutuilla
ei sitten poliitikkojen tarvitse muuta kuin ilmoittaa
että nyt on tämmönen loistava euroliitos hienoa,
on asia taas sillä selvä. Ajatteleviakin ihmisiä on,
mutta suomalainen on kuitenkin aika laiska ja tyhmä.
Ilmoita asiaton kommentti