Wirkamiehen viimeinen joulujuhla

Ei tiennyt wirkamies sen joulukuisen perjantain olleen hänen työpaikkansa viimeinen joulujuhla, sillä tieto varhaiseläkkeestä tuli kakkospostitse heti seuraavana maanantaina. Suomen valtion tuottavuus- ja poisto-ohjelma oli purrut.

Kieltämättä suorituskyky oli heikentynyt vuodesta 1975, kun hän tuli pohjoiseen alirevisööriksi. Työkykyinen lakimies hän kuitenkin vielä oli, mutta nyt tarpeeton.

Työlleen omistautunut. Ei esinaiselta moitetta, ei kiitosta. Ei koulutuksia ministeriöissä, ei Luxemburgiin ja EU-veljeyttä, vaikka direktiivejä käytäntöön vei.

Kerran Ouluun kutsuttiin kaivoslaista seminaaristamaan. Nuoret, innokkaat juristit puhuivat eetoksella vaan ei aatoksella. Uskalsi wirkamies yhden kysymyksen asettaa: ”Eikö kaivoslaki Suomen etujen vastainen?”

Ei wirkamies maailman menoa muuten moittinut. Muutosta suosi. Ministeriöistä ja eduskunnasta tuli kuitenkin huolimattomia lakitekstejä. Pikaisesti kyhättyjä. Virheitä ja aukkoja täynnänsä.

Budjettia ja normeja heidän pitäisi säätää. Perustuslakikin osalle tuntematon, jopa presidenttiehdokkaille. Pahaa hallinnosta ja yhteiskunnasta puhuvat heti, kun mikrofonit läsnä.

Eniten huolettaa, ettei laki ole sama kaikille. Rahalla saa ja taitavalla juristilla pääsee pälkähästä kuin juristien ihannemaissa. Suomessakin syyttäjistä tullut mediatähtiä.

Sosdemi hallintomies oli, mutta mieliaate oikealle suistui. Vitivalkokauluksisisuutta puolustivat. Ahneutta tukivat. Nuoret, prekariaatti ja sihteerit marssitettiin työväenmarssin tahdissa kortistoon.

Kaivoksista ja ydinlaitoksista ei pitänyt. Sen sijaan vesien- ja ilmansuojelusta tykästyi. Venäjän ympäristölainsäädäntöä ja paikallishallintoa olisi halunnut auttaa, missä savupiiput tupruttavat, ikimetsät kaatuvat, ydinvoimalat ja -aseet lymyävät, mutta Luoteis-Venäjä ei ole monenkaan kollegan intresseissä.

Lappia liippavia lakeja ja paikallisoikeuksia korosti. Metsä- ja poromiehistä, pienviljelijöistä, täsmäturismista, uutterista pienyrittäjistä piti, jotka luonnon, Helsingin ja Brysselin välissä elelivät. Vähemmistöoikeuksia ja Lapin yliopiston oikeustieteilijöitä tuki.

Vastuullisuutta ja suhteellisuudentajua painotti. Mitä muutamasta hirvensalakaadosta ja EU-kollegoiden tukiaisista, kun samanaikaisesti saa maita ja vesiä tuhota. Tiesi myös, että kohta kansallis- ja luonnonpuistoja kaive(rre)llaan, ja jonkin metallisuonen johdosta rauhoitusaluetta supistetaan.

Viimeisiä papereita wirkamies mustaan salkkuunsa keräsi. Päällimmäisenä oli paperi ministeriöiden uudelleenjärjestelyistä ja hallintouudistuksesta.

Laatikon pohjalta hän löysi vielä vanhan muistiinpanonsa: ”Laki on paras ohjausväline kansalle ja organisaatioille. Lakiteksti pitää kirjoittaa täsmällisesti, harkitusti ja loogisesti, muuten jää liikaa tulkinnan varaa”.

Kirjoittaja toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa
palveluinnovaatioiden yliopettajana.