Vaikeneminen ei ole vaihtoehto

Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) valmistelema kuntauudistus edennee alkuvuodesta seuraavaan etappiin, kun virkamiestyöryhmän valmistelema kuntakartta vihdoin valmistuu.

Pohjoisen kunnissa on jo ehditty säikähtää julkisuuteen vuotanutta karttahahmotelmaa, missä 21 kunnan Lappi on lohkottu kuuteen alueeseen työssäkäynnin, asioinnin ja saavutettavuuden perusteella. Hahmotelma on Suomen ympäristökeskuksen käsialaa, eikä se ole uusi kuntakartta. Näin Virkkunen on vakuuttanut.

Vaikka kuntauudistus on arka aihe, siitä on syytä keskustella myös Lapissa – muuallakin kuin Ranualla.

Ranualaiset ovat pohtineet viime aikoina sitä, olisiko muuttotappiokunnan järkevää liittyä Rovaniemeen, joka on samaa seutukuntaa ja työssäkäyntialuetta, ja jonka kanssa Ranua tekee jo nyt paljon yhteistyötä.

Osa ranualaisista pelkää, että yhdistyminen heikentää paikallisia palveluja. Toiset taas uskovat, että vain iso, vahva kunta estää palvelutason putoamisen, kun väki vähenee ja vanhenee.

Kuntalaisen näkövinkkelistä katsottuna kuntaliitoskeskustelun ydinasia on nimenomaan se, heikentääkö liitos niin kutsuttuja peruspalveluja.

Lähtökohtana on oltava se, että palvelut säilyvät ennallaan tai eivät ainakaan heikkene oleellisesti kuntaliitoksen takia. Myös alueellisen demokratian toteutuminen on turvattava siinä määrin, kun se on mahdollista ja vähintään niin, ettei vähäväkisemmän kunnan väki koe jäävänsä paitsioon uuden kunnan päätöksenteossa.

Moni kuntapäättäjä on huolissaan omasta asemastaan uudessa kunnassa, ihan aiheesta. Tämä on puolestaan täysin toisarvoinen asia kuntarajojen uudelleentarkastelussa.

Vaihtoehtojen etsiminen vaatii ennakkoluulotonta asennetta. Kuntakeskustelun on oltava täysin avointa. Paatostunteet on syytä jättää sivuun, kuten myös leimakirves. Kuntaliitosten vastustajat leimataan Lapissa helposti keskustalaisiksi, kun taas puoltajat saavat kuulla olevansa kokoomuslaisia.

Asia on liian tärkeä uhrattavaksi halpahintaiselle, poliittiselle vastakkainasettelulle ja kyläpolitikoinnille.

Kuntaliitos on turha, jos se ei hyödytä tavalla tai toisella kuntalaista. Päätöksen on nojattava tutkittuun tietoon liiton hyödyistä ja haitoista. Hyötyjen on oltava haittoja suuremmat.

Ranuan ja Rovaniemen tapauksessa se tarkoittaisi sitä, että ranualaisten pitäisi saada täydet takuut siitä, ettei kirkonkylä näivety yhdistymisen myötä rovaniemeläistaajamaksi, eikä jänkäpitäjän elinvoimaisia kyliä tapettaisi säästöpäätöksillä.

Viimeinen sana olisi ranualaisilla, jotka saisivat antaa äänensä kuntaliitokselle tai sitä vastaan.