Olettekos te kaikki kommunisteja?

Muutama vuosi sitten päätimme sisarusteni kanssa järjestää simoskalaisten ensimmäisen sukutapaamisen. Sukumme on pieni, joten reilun sadan ihmisen tavoittaminen oli kohtuullisen helppoa.

Ainoa, joka tuotti enemmän vaivaa, oli isoisämme Martti-veli, joka oli seilannut vuonna 1927 Amerikkaan leveämmän elämän toivossa.

Lähisukulaisille oli tullut ilmoitus vuonna 1960 Martin kuolemasta, mutta virallinen paperi oli kadonnut. Tarinan mukaan Martilla olisi ollut perhettä siellä jossakin.

Siis etsimään. Siirtolaisinstituutin sivuilta ilmeni, että Martti-setä oli noussut laivaan 26.1.1927 Hangosta, kulkenut Liverpoolin kautta Kanadaan. Parin kirjeen perusteella Martti oli toiminut savotoilla työnjohtajana, sillä muutamalla niistä oli hänen nimensä. 1940-luvulla hän olisi ollut palaamassa Suomeen, mutta sodan vuoksi laivamatkoja peruttiin, ja toive ei koskaan toteutunut.

Erään oletuksen mukaan Martti olisi vaihtanut nimensä irlantilaistyyliseksi, kuten monet muutkin, mutta tästä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

On vaikeaa etsiä miestä, jonka nimi on epäselvä, asuinpaikka on vaihtunut savotoiden mukana, perhesuhteista ei ole tietoa ja hautapaikka on todennäköisesti jossakin Kanadassa.

Onneksi on internet. Etsin sieltä kaikenmaailman Simoskat. Heitä ei Suomen rajojen ulkopuolella ollut montaa, ja kun osa asui lähellä Kanadan rajaa, innostuin: ehkä meillä on lähisukulaisia, joista emme tienneet mitään.

Kirjoitin kirjeen, jossa kerroin pienestä suvusta Simojoen varrella, Etelä-Lapissa. Kuvasin kaunista Lappia ja selvyyden vuoksi kerroin myös, että Suomi on Euroopassa ja mitkä maat ovat rajanaapureitamme. Lähetin kirjeen kaikille niille, joiden osoitteen löysin netin kautta. Makedonian entinen opetusministeri Emilia Simoska ei ollut sukua, sillä hänen miehensä suku oli kotoisin pienestä jugoslavialaisesta kylästä.

Sieltä olivat myös kaikki ne muut Simoska-nimiset, jotka maailmansodan jälkeen olivat lähteneet Amerikkaan paremman elintason perässä. Lähes sukulaiset toivottivat onnea isosedän etsinnöissä.

Sukutapaaminen oli hieno kokemus. 1910-luvun molemmin puolin syntyneiden vanhempien piirteet näkyvät lapsenlapsissa ja heidän lapsissaan. Kun veljeni, serkkupoikani ja pikkuserkkuni seisoivat vierekkäin, heitä olisi voinut luulla veljeksiksi, sillä niin vahvoina pappojen piirteet pojissa elävät.

Ehkä Martillakin on jossakin jälkikasvua, jolla on vahvana simoskalaisten piirteet.

Ennen sukutapaamista sain yllättäen sähköpostia Amerikasta. Jugoslavian simoskalaisista polveutuva nuorukainen halusi kysyä eräästä asiasta, joka oli vaivannut häntä siitä saakka, kun olin kirjoittanut heille kirjeen.

Kysymys kuuluu suomennettuna sanatarkasti näin:

– Olettekos te kaikki venäläiset kommunisteja?

Olin kerrankin sanaton.

Kirjoittaja on rovaniemeläinen yrittäjä.