Karhujen määrä on selvitettävä nopeasti

Pohjoisen poroväki vaatii petokannan laskemista uudelleen.

Poroelinkeino ei luota viranomaislaskelmiin (2010), joiden mukaan poronhoitoalueella on 370-420 karhua, 80-100 ahmaa, reilut 120 ilvestä ja noin 30 sutta (2011). Laskelma on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) käsialaa.

Porolliset uskovat, että petoja on enemmän.

Petomäärän selvittämistä vaati viimeksi savukoskelainen kansanedustaja Eeva-Maria Maijala (kesk.). ”Aivan ensiksi pitäisi laskea paljonko petoja oikeasti on”, hän sanoi Lapin Kansan haastattelussa (11.12.) ja painotti sitä, että laskelma pitää tehdä viranomaisten ja poromiesten yhteistyönä.

Ympäristö- ja luonnonvarainneuvoston asettama suurpetotyöryhmä työsti 1996 selvityksen, joka sai nimekseen ”Suomen maasuurpetokannat ja niiden hoito”.

Asiantuntijaryhmä selvitti Suomen suurpetojen määrän ja alueellisen jakauman sekä arvioi karhun, suden, ilveksen ja ahman tavoitekannat. Työryhmä sopi, että petokanta pidetään selvityksen aikaisessa vahvuudessa poronhoitoalueella. Myös porotalouden edustajat sitoutuivat suunnitelmaan.

Vuoden 1995 laskelmien mukaan poronhoitoalueella oli vähintään 170 karhua, 17 sutta, 70 ahmaa ja 45 ilvestä.

Suunnitelma ei ole toteutunut. RKTL:n laskelmat osoittavat, että karhukanta on noussut 120-150:llä, ahmakanta 15-40:llä ja ilveskanta 170-260 prosentilla. Susikannan osalta muutosprosenttia on vaikea arvioida, koska kanta vaihtelee vuosittain.

Poroelinkeino voi huonosti. Teurasmäärät ovat paikoin romahtaneet.

Poronomistajat syyttävät tästä yhä kasvavaa petokantaa. He vaativat – oikeutetusti – kannan pienentämistä 1996 kannanhoitosuunnitelman määräämälle tasolle vaikka helikopterivoimin, jos muu ei auta.

Petokeskustelu on jähmettynyt jankkaamiseksi petojen määrästä.

RKTL myöntää, että varsinkin karhukannan arvioiminen on vaikeaa, koska otso nukkuu talvilunta, eikä jätä lumijälkiä maastoon. Ongelma voidaan kiertää, mutta se vaatii rahaa.

Ruotsi on selvittänyt karhukantansa tarkan koon – vähintään 3 200 eläintä – ulostenäytteiden avulla. Keräys toteutetaan viiden vuoden välein. Se vaatii kattavan kerääjäverkoston lisäksi lähes 10 000 dna-näytettä. Yhden näytteen tutkiminen maksaa reilut 100 euroa.

Petotutkija Ilpo Kojola laskee Suomen poronhoitoalueen karhukannan selvittämisen hinnaksi noin 130 000 euroa.

Maksaja olisi valtio. Näytteiden kerääjinä voisivat toimia paitsi poronomistajat myös metsäammattilaiset, metsästäjät, marjastajat ja muut metsässä liikkujat.

Summa ei ole suuri varsinkaan, jos sillä voidaan pelastaa poroelinkeino ja saada aikaan petorauha.