Mallia idästä

Venäjän poliittisen eliitin mielenrauha järkkyi sielun syvimpiä syövereitä myöten kun viime pyhän parlamenttivaalit eivät sujuneetkaan niin kuin isojen poikien kanssa oli sovittu.

Äänestäjät olivat päästä sähläämään pahemman kerran.

Kyrsiihän moinen kurittomuus kun Vladimir Putin ja Sergei Medvedev olivat datshoissaan jo hyvissä ajoin sopineet, mikä puolue voittaa vaalit ja kummasta herrasta tulee maan pääministeri.

Siitäkin lyötiin jo kättä päälle, kumpi saa toimia vuorollaan Venäjän presidenttinä.

Vaalitappion syy on vesiselvä: keinot vallan vastustajien hävittämiseksi eivät olleet riittäviä.

Ei enää riitä, että väärinajattelijoita potkitaan kaduilla tai kritiikkiä esittäneitä tungetaan tyrmään.

Ei enää riitä, että riippumattomia vaalitarkkailijoita ei päästetä äänestyspaikoille kyselemään tyhmiä. Ei, vaikka varmuuden vuoksi tarkkailijoiden pomo pantiin näidenkin vaalien alla kaltereiden taakse.

Ei enää riitä, että eliitti ainoastaan varoittaa venäläisiä puuttumasta Venäjän sisäisiin asioihin.

Kuria on kovennettava kun kansaa näin tympii.

Kremlin sielunveljien kaveripiiri uhkaa levitä käsiin.

Mutta kun hätä on suurin, on tsuhna aina lähellä.

Keneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta kuinka Suomen demarijohto presidenttiä myöten hykertelee venäläisjohtajien kainaloissa samaan aikaan kun muu maailma kauhistelee maan ihmisoikeusrikoksia.

Venäläisten kaasuputkikonsulttina toimiva Paavo Lipponen on osoittanut kuinka hienosti ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus toimii.

Paavo Väyrynen taas on Urho Kekkosen Kreml-geeniperimän kruunaamaton kantaja.

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö on vakuuttanut kuinka hän on aivan verraton Kremlin väen kaveri.

Vaikka Kremlin strategia ei onnistunut poistamaan kriitikoita uurnilta, oppia tuodaan kovaa vauhtia Suomeen.

Sanomalehdistö on Suomessa kuulemma kaiken pahan alku. Se kun nuuskii rakkikoiran lailla poliitikkojen tekemisiä ja ilkeää kertoa niistä kansalaisille.

Se ei pahalainen noudata poliitikkojen käskyjä, vaan kuljailee ihan omin nokkinensa.

Tämä kaikki on tietenkin haitallista politiikan arvostukselle ja poliitikkojen harjoittamalle kansanvalistustyölle.

Haitallista kun on, lehtien tilaajat saavat luvan maksaa lukemastaan haittaveroa, jota häveliäisyyssyistä kutsutaan arvonlisäveroksi.

Veron perimmäisen tarkoituksen tuli paljastaneeksi – ehkä varomattomuuttaan – valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.). Se oli puhdas kosto.

Sinipuna haluaa kulkea Putinin taakoittamalla tiellä estääkseen väärän sanoman leviämisen.

Oi jospa media olisi ajoissa heittäytynyt hallituksen puudeliksi, sen rapsutuksesta nauttivaksi sylikoiraksi.

Jos se olisi älynnyt julistaa suurten johtajiemme ääretöntä viisautta ja ajatusten kymien tuottamia sankaritekoja – se olisi päässyt yhdeksän prosenttia halvemmalla.

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.