Teatteripomot hei!

Sori Rämä ja Kahiluoto. Sori Rovaniemen teatteri. Teidän piti uudistaa ohjelmisto meille. Katsojalukujen mukaan ette onnistuneet. Veditte johtopäätöksen, että on parempi ottaa hatkat.

Sen on osittain minun ja kaltaisteni vika. Olen pahoillani.

En voi ottaa kantaa siihen onnistuitteko muuttamaan linjaa, koska en ole nähnyt yhtään todistetta. En ole käynyt Rovaniemen teatterissa neljään vuoteen.

Siihen kuitenkin otan kantaa, että vuosi on auttamattoman lyhyt aika kääntää meidän useampaan kertaan pettyneiden päät.

Ei teatterissa huonoa laatua ole välttämättä ennenkään tehty. Mutta kun tukkilais-genre ei oikein iske. Tai satuin vain valitsemaan väärin. Kävin kyllä koittamassa, viisi kertaa kolmen eri johtajan kaudella.

Usein löysin itseni salista ainoana alle 40-vuotiaana. Sen jälkeen liityin joukkoon, jonka mielestä en kuulu Rovaniemen teatterin kohderyhmään.

En ole kulttuurinvihaaja. Käyn teatterissa muualla. Kestän vieraskieliset esitykset, jopa nykytanssin. Nautinkin. Ja nyt satun vielä asumaan 200 metrin päässä teatterista, sekä oikeasta että evakkotiloista.

Pakko myöntää, Rämä ja Kahiluoto, että olen kautenne aikana jättänyt käyttämättä jopa vapaaliput. Ihan totta hei, sori.

Olen silti varma, että olisin ylipuhuttavissa. Jopa koukutettavissa. Hitaasti lämpenevä vain.

Ja olen satavarma, että en ole ainoa. Purkaessani pettymystä aiempiin teatterielämyksiini olen aina löytänyt vastakaikua Rovaniemeltä. Mutta kun me emme vielä ole uskaltaneet uskoa, että kannattaa yrittää.

Jos vien autoni pajalle ja korjaamo mokaa, vaihdan tietenkin paikkaa. Sitten korjaamo kertoo vaihtavansa toimitusjohtajaa. Uskonko heti ihmeeseen? No en. Mutta jos kymmenen kaveriani tulee vuoden sisällä kehumaan sitä nimenomaista autokorjaamoa, saatan uskoa. Menen luultavasti kokeilemaan.

Niin se vain toimii.

Jos olisitte malttaneet jäädä vielä vuodeksi, olisitte luultavasti saaneet nalkkiin meidät, jotka emme vielä heränneet uskomaan linjan vaihtuneen. Vihjeitä siitä olimme kyllä kuulleet.

Ja vielä toinen vinkki:

Meille lapsiperheille voi myydä lähes mitä tahansa jälkikasvun kautta. Tässäkin kaupungissa Hevisaurusten ja Titinallen näkemisestä maksetaan poskettomia hintoja, satasen perhelippuja. Myös vähemmän kaupalliset lastenkulttuuritapahtumat ovat aina täyteen ammuttuja. Rovaniemellä on nälkää lastenkulttuurille.

Jos te teatterissa vastaatte kysyntään tarjoamalla aitoa lähikulttuuria alle kouluikäisille, saatte luultavasti kaupan päälle nipun heidän vanhempiaan, jopa vakiokävijöiksi. Lapset lähtevät innoissaan mihin tahansa ja vanhemmat ovat vilpittömän innoissaan siitä, että lapset ovat innoissaan.

Jopa tällaisesta lähiteatteripetturista tuntuu karulta, että oma poika on 4-vuotiaana tottunut siihen, että teatteriin pääsee yleensä vain silloin, kun matkustetaan pois kotikaupungista.

Mutta kuulkaas vielä, Rovaniemen teatterin väki, nykyiset johtajat mukaan lukien. Eikö ole sittenkin hyvä, että eroilmoitus aiheutti säpinää maakunnassa? Se on osoitus siitä, että me jaloillamme äänestäneetkin mieluummin haluamme pitää teatterin jota voi haukkua kuin ei teatteria ollenkaan.

Kirjoittaja on Lapin Kansan uutispäällikkö.