Suvaitsevaisuus on Suomen tie
Suomi juhlii itsenäisyytensä 94. vuosipäivää kriisitunnelmissa.
Euroopan johtavat talousoppineet ovat mainostaneet kuluvaa viikkoa euron kohtalonhetkeksi, joka näyttää lopullisen suunnan sille, miten yhteisvaluutalle käy.
Euroalueen hajoaminen näyttää tässä vaiheessa mahdolliselta, kuten myös taantuma, josta saattaa tulla maailmanlaajuinen. Jotkut ovat povanneet lamasta jopa pahempaa kuin Suomessa koettiin 1990-luvulla.
Enemmistö suomalaisista ei ole unohtanut talouskriisiä, joka kaatoi pankkeja, ajoi tuhansia yrityksiä konkurssiin, nosti asuntolainojen korot pilviin ja aiheutti suurtyöttömyyden, missä monen lappilaiskunnan työikäisistä yli kolmannes oli työtä vailla.
Huonoina aikoina ihmisillä on taipumus ryhtyä etsimään syntipukkeja ongelmiinsa.
Jo vanhastaan tiedetään, että talouslama jyrkentää ihmisten asenteita ja voimistaa erilaisten ääriliikkeiden toimintaa. Näihin liikkeisiin liittyy usein vääränlaista isänmaallisuutta, jonka tunnusmerkkejä ovat muukalaiskammo, vähemmistöviha ja muu suvaitsemattomuus.
Tällaiset, usein populismin kaapuun verhoutuneet ääriliikkeet ovat voimistuneet 2000-luvun Euroopassa.
Myös Suomessa on tästä merkkejä.
Rasismi ei ole läheskään aina teko, vaan useimmiten pelkkä asenne. Juuri tässä piilee sen vaarallisuus.
Suvaitsemattomuus saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa nurkkakuntaisuuteen, missä maa eristäytyy enemmän tai vähemmän muusta maailmasta tai maanosasta.
Tämä ei voi olla Suomen tie.
Kävi eurolle miten tahansa ja tuli lamasta miten syvä tahansa, päättäjien on pidettävä huoli siitä, ettei Suomi eristäydy, eikä ajaudu ulos niistä pöydistä, missä päätetään uuden Euroopan tulevaisuudesta.
Maailma on muuttunut, pysyvästi.
Suomi, kuten muutkaan maat, ei selviä tämän päivän globaalissa markkinataloudessa yksin.
Lamat tulevat ja menevät. Laskukautta seuraa aina nousukausi – euron kanssa tai ilman. Siltojen polttaminen olisi vääränlaista politiikkaa.
Uusi nousu edellyttää suvaitsevaisuutta, yhteistyön jatkumista.
Suomalaiset ovat ylpeitä itsenäisyydestään ja siitä, että Suomi on yhä kaikilla mittareilla mitattuna yksi maailman menestyneimmistä maista.
Ylpeyteen on syytäkin, kunhan muistamme, ettei maamme säilyminen hyvinvointivaltiona ole itsestäänselvyys. Pahimmat uhkakuvat liittyvät paitsi talouteen myös asenteisiin, kuten vääränlaiseen isänmaallisuuteen.
Suvaitsemattomuuden tien päässä on pahoinvointivaltio, missä ihmisten tunteita hallitsevat viha, kyräily ja ahdasmielisyys.
Itsenäisyys on liian arvokas asia uhrattavaksi tällaiselle kehitykselle.
SUVAITAAN "JOOJOO", KAIKEN MAAILMAN RIISTO-KAPITALISTIT TÄNNE VAAN SILTOJA RAKENTAMAAN JA TONTTEJA OMIMAAN.
HELSINKI ON SHANGRILA WAY ON THE CCCP666
Ilmoita asiaton kommentti