Poliisittomuus lisää turvattomuutta

Lapin sivukylissä on totuttu siihen, että poliisille soitetaan vasta siinä vaiheessa, kun hengenlähtö näyttää varmalta. Kylissä ei ole ihmetelty enää aikoihin sitä, että poliisilta kuluu pari, kolme tuntia hälytyspaikalle saapumiseen.

Miksi ihmetellä, kun kysymyksessä on normaali tilanne?

Ihminen on sopeutuva luonne. Väitetään, että hirressä roikkumisessa vaikeimpia hetkiä ovat ensimmäiset sekunnit, joiden jälkeen olo helpottuu.

Näin näyttää käyneen lappilaisillekin.

Lapissa on aina luotettu poliisiin. Viime vuosina luottamus on horjunut, mikä ei ole poliisin vika.

Valtio on ajanut pohjoisen poliisilaitoksia alas jo seitsemän vuoden ajan. Säästökuurit ovat vieneet poliisin tilaan, missä se ei selviä kaikista tehtävistään. Tehtävien raaka arvottaminen on poliisille arkipäivää.

Ohjekirjan mukaan henkeen ja terveyteen kohdistuva uhka syrjäyttää aina muut tehtävät. Pohjoisessa virkavalta joutuu valitsemaan toisinaan useammasta ”henki- ja terveyskeikasta” sen, missä avun tarve näyttäisi olevan suurin.

Itä-Lapissa kahden miehen partio saattaa valvoa yön yli vajaan 15 000 asukkaan aluetta, jonka koko lähentelee kahdeksaa Luxemburgia. Ylä-Lapissa poliisikaksikko partioi puolen Tanskan kokoista kairaa.

Päättäjät ovat perustelleet poliisivoimien alasajoa paitsi säästöillä myös Lapin vähäväkisyydellä ja -rikollisuudella.

Tehokkuusajattelun takana on ”missä on eniten ihmisiä ja rikoksia, siellä tarvitaan eniten poliisia” -logiikka, joka nojaa rikos-, hälytys- ja asukastilastoihin.

Tilastot tukevat perusteluja, mutteivät todellisuutta.

Hälytyskynnys on noussut pohjoisessa korkealle. Poliisille soitetaan vasta pakon edessä, koska kaikki tietävät, ettei apu ehdi paikalle kuitenkaan ajoissa.

Tämä näkyy tilastoissa rikollisuuden vähäisyytenä.

Ennen vanhaan valtion tärkein tehtävä oli palvelujen tuottaminen kaikille kansalaisille mahdollisimman tasapuolisesti.

Nykyisin on tärkeintä se, että pakolliset palvelut tuotetaan mahdollisimman edullisesti.

Lapin sivukylissä vallitsi aikoinaan nk. korpilaki, jota valvoivat kylän omat, uskotut miehet.

Rötöstelijät alistettiin kuriin ja järjestykseen omin voimin, koska poliisi oli kaukana, eikä se olisi ymmärtänyt muutenkaan paikallisia tapoja.

Lapissa puhutaan jo puolivakavissaan korpilain palauttamisesta.

Monet sivukylän ja -kunnan asukkaat tuntevat olonsa turvattomaksi.

Tieto siitä, että hädän tullen poliisi on tuntien matkan päässä, ei tunnu hyvältä.

Katkeruutta lisää tilastollinen tosiasia, jonka mukaan muualla Suomessa poliisi ehtii hälytyspaikalle keskimäärin 12 minuutissa.