Kommarikristitty

Kirkkoherra Lauri Laitinen (1881-1955) ei nähnyt ristiriitaa kommunismissa ja Raamatun opetuksissa.

Hänen saarnojensa lempiaiheita olivat lähimmäisenrakkaus sekä sosiaalisen vastuuntunnon voitto voitontavoittelusta, ahneudesta ja itsekkyydestä.

Mies eli, kuten opetti. Hän avusti köyhiä niin avokätisesti, että ajautui lopulta henkilökohtaiseen konkurssiin.

Kommunistiksi ja kristityksi tunnustautunut Laitinen lienee Lapin historian erikoisin kirkkoherra.

Kemijärven seurakunnan paimenen (1921-53) työhuoneen seinää ei koristanut Suomen presidentin, vaan Venäjän keisarin Nikolai II:n kuva. Se vaihtui sodan jälkeen neuvostojohtaja Josif Stalinin kuvaan.

– Isä Stalinia minä ihailen, mutta Kristusta minä palvon, kirkkoherra sanoi ja kertoi pitävänsä Jeesusta maailman ensimmäisenä kommunistina.

Vappukulkueessa Kemijärven Suomi-Neuvostoliitto-seuran ja SKP-osaston perustaja asteli eturivissä kiiltävässä puvussa, säämiskäkäsineissä, peilikirkkaissa kengissä ja knallissa kädessään hopeapäinen herraskeppi.

– Siinä marssii paimen laumansa edellä suoraan helvettiin, katsojat kommentoivat.

Laitinen suhtautui vakavasti molempiin vakaumuksiinsa, muttei sekoittanut politiikkaa saarnoihinsa edes hautajaisissa.

Muistopuheissaan kirkkoherra teki aina selväksi sen, oliko vainaja uskossa vai ei. Ei-tapauksessa Laitinen muistutti surijoita kuoleman ja tilinteon arvaamattomuudesta.

Sota teki natsi-Saksaa vastustaneesta kommaripapista isänmaanvihollisen. Valtiollinen poliisi Valpo pidätti kirkkoherran, joka päätyi vankilaan.

Vankilakokemus vahvisti punapapin uskoa kommunismiin.

Sodan jälkeen Laitinen muutti nimensä Lanjalaksi ja palasi virkaansa Kemijärvelle. Paluu oli pettymys kirkkokansalle ja papistolle.

Kollegat nimesivät Lanjalan Vanjalaksi, kun tämä kävi siunaamassa Kolarin metsäkaartilaissodassa tapetun käpykaartilaisen haudan lepoon Sieppijärvellä. Siunauspuheessaan kirkkoherra lainasi Jeesuksen sanoja: ”Paetkaa vuorille.”

Kirkko suhtautui Lanjalaan kuin spitaaliseen. Niin tekivät kommunistitkin, sillä kirkkoherra ei piilotellut kristillistä vakaumustaan ateistitovereidenkaan joukossa.

Lanjala oli verettömän vallankumouksen kannattaja, joka näki vallankumouksen hengellisenä ja uskonnollisena tapahtumana. Punapappi sanoi odottavansa sitä myös Neuvostoliitolta, mikä sai toverit näkemään punaista.

Lauri Lanjala oli oman aikansa kirkonravistelija.

Sittemmin kirkkoa ovat ravistelleet erilaiset, opilliset kiistat, joista tuoreimmat liittyvät naispappeuteen ja homokysymykseen.

Kommunismi on kuollut ja kuopattu aikoja sitten. Oliko Lanjala siis väärässä? Ei ainakaan täysin.

Ihminen on muuttunut loppujen lopuksi vain vähän noista ajoista. Lähimmäisenrakkaudella ja sosiaalisella vastuuntunnolla sekä voitontavoittelun, ahneuden ja itsekkyyden vastustamisella on yhä kova kysyntä.

Rovaniemi etsii pian uutta kirkkoherraa. Olisiko aika kypsä uudelle Lanjalalle?

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.