Poliitikko

Kokemuksista voi ottaa vaarin, mutta vaarilta et saa pois hänen kokemuksiaan.

Tuon viisauden olen joskus keksinyt. Ensin se varmaankin tuli vain ajatuksena, mutta sitten kirjoitin sen ylös.

Tiesin nimittäin, että syvällinen ajatus saa arvon vasta sitten, kun se puetaan sanojen kaapuun.

Aforismi tuli jotenkin mieleeni, kun katsoin nykyajan johtavia poliitikkoja, jotka antoivat televisiossa viisaan näköisinä lausuntojaan.

Huomasin, että nykyisillä poliitikoilla ei juurikaan ole sitä kuuluisaa kokemusta. Useat heistä ovat jo nuoruudessaan heittäytyneet oman ideologiansa virran vietäviksi ja ryhtyneet poliitikoiksi.

Kyllähän tämän päivän ministerit ja muut politiikan johtohahmot tyylikkäitä ovat, ei siinä mitään. Arvostelematta sen enempää heidän viisauttaankaan voi kuitenkin todeta, että se on enemmän kirjaviisautta, ei työelämästä saatua.

Jotenkin tuntuu siltä, että kun nuori poliitikko pääsee näkyvälle paikalle, hän ikään kuin jalostuu.

Hänestä tulee kaiken maailman asioiden tuntija, joka pystyy silmiään räpäyttämättä lausumaan mistä tahansa varteenotettavan kannanoton.

Hän puhuu eurobondeista täysin tietävän näköisenä, eikä suinkaan tarkoita james bondeja. Hän pyörittelee huipputason taloustermejä yhtä sutjakkaasti kuin meikäläinen puhuu ilmoista.

Hän on käytöskoulunsa käynyt, hänet on stailattu vakuuttavaksi. Kun hän ottaa otsalleen vielä mietintärypyn ja antaa sanaryöpyn virrata Euroopan talouden näkymistä, niin itkuhan siinä heikommalta kuulijalta pääsee.

Mutta osaahan hän toisenlaisenkin roolin. Kun hän menee vaikkapa Uutisvuotoon, muuttaa hän muotoaan.

Miespoliitikko jättää pikkutakin ja kravatin narikkaan, avaa rennosti ruutupaidan kauluksen.

Naispoliitikko ei tarvitse tummaa jakkupukua, vaan arkisempi paitis on tehokkaampi.

Kun juontajat ruoskivat sitten vieraita kaksimielisyyksillään vauhtiin, niin pian poliitikotkin niitä viljelevät. Kaikilla on niin mukavaa, että kohta koko porukka nauraa nokkeluuksilleen.

Joskus tosin käy niin, että katsoja nauraakin sille, ettei poliitikon hauskaksi heittäytyminen vaikuta kovin luontevalta.

Ja kun ohjelma on ohi, poliitikko kääräisee kravatin kaulaan, panee pikkutakin päälle ja ottaa sen mietintärypyn otsalleen.

Olisi se soma olla joskus kärpäsenä katossa, kun väsynyt poliitikko tulee raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja haikailee ruuan perään.

Ja poliitikon vaimo sanoo, että on siinä sitä jauhelihakastiketta, lämmitä mikrossa.

Ja poliitikko ottaa lautasen kaapista, lapioi soosia pottujen päälle ja seisoo mikron edessä odottamassa, että sapuska lämpenee.

Ja kumppani paasaa, että taas jätit nuo märät kenkäsi keskelle lattiaa. Ja lapset naukuvat etukäteen viikkorahaa. Tuskin poliitikko silloin bondeista puhuu.

Mutta mistäpä tuonkin tietää, kun ei ole kärpänen.

Kirjoittaja on Lapin Kansan erikoistoimittaja