Pitkää ja kapeaa leipää ei enää ole

Valtion työpaikoista sanottiin ennen vanhaan, että niiden tarjoama leipä on pitkä, joskin usein kapea. Tämä sanonta on suurelta osin menettänyt merkityksensä.

Enää työuraa ei aina pysty rakentamaan yhden työnantajan varaan, eivätkä julkisen sektorin työpaikat ole mitään ”suojatyöpaikkoja”.

Sama pätee toki myös yksityisillä markkinoilla. Nykyisin työuralleen lähtevä voi varautua siihen, että työpaikan vaihdoksia on edessä ja voi käydä niinkin, että tulevaisuudessa joutuu kouluttautumaan täysin uudelle alalle.

Nykyvuosina eläköityvä sukupolvi on tottunut siihen, että mikäli työnsä tekee ja työssä viihtyy, voi tehdä uransa jopa yhden ja ainoan työnantajan leivissä. Maailma on kuitenkin muuttumassa.

Kansalaisia rohkaistaan nykyisin myös työllistämään itsensä eli perustamaan yritys. Jos yritys perustetaan kestävälle pohjalle, on se aina varteenotettava vaihtoehto. Niin sanottu ”pakkoyritys” eli toiminnan aloittaminen heikoin odotuksin ei kuitenkaan kauas kanna.

Työelämään pyrkivillä nuorilla on aina ollut muotialansa, jotka ovat opiskelijoita vetäneet. Viime vuosina sellaisiksi ovat nousseet muun muassa media- ja kulttuurialan eri vaihtoehdot. Totuus alkaa kuitenkin pian valjeta, sillä moni huomaa kouluttautuvansa työttömäksi.

Muotivirtausten lisäksi nuoren kannattaakin tutkailla työllistymisnäkymiä, kun opintielle lähtee. Vaikka joku ala kiehtoo, on lyhytnäköistä rynnätä suoraan sinne, mikäli työpaikat alalla ovat kiven takana.

Suuri vastuu on tietenkin niillä, jotka koulutusta suunnittelevat. Suunnittelutyössä on pystyttävä näkemään tulevaisuuteen, eikä myöhästymiseen ole varaa. Tämä on nähty vaikkapa Pohjois-Suomen kaivosalan mittavassa työvoimatarpeessa.

Ollaan jo kiistatta myöhässä, jos koulutusta aloitellaan silloin, kun työvoiman rekrytointi on käynnissä. Kaivosalalla on joten kuten pysytty kehityksen kelkassa, mutta uusien kaivosten myötä tilanne voi kyllä vaikeutua. Todellisia ammattilaisia ja korkeammin koulutettuja osaajia on vaikea saada.

Yllättävän moni tekee nykyisin jo niin sanottuja pätkätöitä. Tilanne voi sopia jollekin, mutta yleensä pätkätyöllistyminen ei luo sitä perusturvaa, jota kansalaiset elämälleen haluavat.

Työmarkkinoilla tilanne muuttuu entistä nopeammin. Siksi jatkossa on oltava valmiutta vaihtaa työpaikkaa tai jopa alaa useammankin kerran elämänsä aikana. Tämä vaatii uudenlaista suhtautumista koko työelämää kohtaan.

Työllisyyden takaamiseksi ja työmarkkinoiden pitämiseksi tasapainossa tarvitaan pitkäjänteistä koulutussuunnittelua. Siihen pitää panostaa nyt entistä enemmän.