Ministerin vierailu ei paljon antanut

Kainuusta kotoisin oleva liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) kävi vihkimässä Sodankylässä uuden satelliittikeskuksen. Tältä osin ohjelma sujui odotusten mukaisesti.

Kun ministeri rupesi puhumaan tiestön kunnosta, joutui lappilainen höristämään korviaan. Kyllösen väite nimittäin kuului, että paikoitellen etelän valtaväylien päällysteet ovat huonommassa kunnossa kuin Pohjois-Suomen teiden pinnat.

Tämän väitteen ministeri joutui kaivamaan hatustaan, kun hän perusteli, miksi 7,5 miljoonan markan kunnostusrahat siirrettiin etelän teille. Paljon ei pohjoisen väkeä tyydyttänyt myöskään se toteamus, että niukkuutta on kovina aikoina jaettava tasapuolisesti.

Ei paljon lohtua tullut myöskään Tanhuan tien varrella asuville ihmisille. Toki Kyllönen lupasi takaisin sen Ely-keskuksen jo eväämän 300 000 euron määrärahan, mutta lisärahoituksesta ei lupausta herunut. Ministerin saamien tietojen mukaan 1,3 miljoonalla pystytään pahimmat paikat korjaamaan.

Parhaillaan on netissä paikallisten ihmisten luoma adressi Tanhuan tien kunnostamisen puolesta. Siinä todetaan, että vaarallisen tien kuntoon laittaminen vaatii huomattavat summat lisärahaa.

Pohjoisen ratahankkeita ei sentään tyrmätty. Poliittista tahtoa kuulemma löytyy ja kuljetustarpeita selvitetään valtakunnan tason työryhmässä. Kyllönen totesi kuitenkin, että paljon pitää kuljetettavaa olla ennen kuin uutta rataa ryhdytään rakentamaan.

Nyt pitää pohjoisessa aktivoitua. Metsätalouden kuljetustarpeet ovat melko hyvin ennakoitavissa ja myös kaivoshankkeiden kuljetustarve voidaan jollakin tarkkuudella laskea. Matkailun mahdollisesti tuomaa lisäkuormaa on vaikeampi selittää.

Suurin haaste on pystyä ennustamaan, miten Jäämeren alueen painoarvon muuttuminen vaikuttaa tilanteeseen.

Rohkeimmat visionäärit ennakoivat, että uusien meriteiden syntyminen muuttaa maailmanlaajuisia kuljetusreittejä.

Unohtaa ei voi myöskään pohjoisen alueen luonnonvaroihin perustuvia hankkeita. Jos ne läheskään suunnitellulla tavalla toteutuvat, riittää kuljetettavaa pitkäksi aikaa.

Edistystä toki on, että Liikennevirasto selvittää parhaillaan kuljetustarpeita yhteistyössä yritysten, alueiden ja myös naapurimaiden kanssa. Jäämerelle suuntautuvasta radasta on ainakin Norjassa esitetty jo aiemmin myönteisiä kannanottoja.

Lapissa on linjattu kartalle rautateitä pitkin ja poikin. Turha kilpailu ja kademieli pitää nyt unohtaa ja miettiä, mikä olisi koko maakunnan kannalta järkevin vaihtoehto.

Jos valtiovalta pääsee käyttämään hajoita ja hallitse -periaatetta, ei siitä ole ainakaan etua Lapille.