Väyrynen on jo voittaja

Kuka kuunaan päivänä olisi uskonut vielä viime keväänä, että keskustan presidenttiehdokkaaksi vastoin puolueensa johdon toiveita rynninyt Paavo Väyrynen on tällä hetkellä tyrkyllä tammikuun presidentinvaalien toiselle kierrokselle.

Tasapäin persujen Timo Soinin, demareiden Paavo Lipposen ja vihreiden Pekka Haaviston kanssa.

Kun Väyrynen taistelee lähes kymmenen prosentin kannatuksella kakkospaikasta, yllätyksestä voi perustellusti jo puhua.

Ikuisesta häviäjästä on jo tullut vaalien voittaja.

Väyrysen vuodet ovat olleet yhtä tappioputkea. Hän hävisi nolosti puolueensa puheenjohtajavaalin toissa kesänä, mies kammettiin kylmästi takarivin taaviksi. Eduskuntavaaleissa kävi vielä köpelömmin: mies passitettiin pihalle.

Vieläpä oman puolueen johto teki kaiken voitavansa estääkseen Väyrysen ehdokkuuden. Varapuheenjohtaja Timo Kaunisto ilmoitti jopa häpeävänsä Väyrysen puheita ja tekemisiä.

Häveliäisyyttä on kerääntynyt sittemmin sen verran, että puolue yrittää myötäelää ehdokkaansa mukana.

Väyrysen suoritus on siis kivenkova. Sitä ei vesitä edes Soini kevään jytkyllään. Hän ui jo perussuomalaistenkin kutimiin, kun Soinin tavoitteet ovat kuntavaaleissa.

Väyrysellä on ääretön itsetunto. Niinpä mies uskoo vakaasti olevansa Jumalan valittu johdattamaan Suomen kansaa. Ainakin, jos on uskominen puoluetoveri Mikko Pesälän sanomisia.

Tällainen uho näyttää vetoavan maakansaan.

Väyrynen itse ei ole välittänyt pätkääkään oman puolueen, saati muun kansakunnan väyrysvihasta, vaan viilettää nyt viitapirun lailla galluppien kärkiviisikossa.

Kova habitus kyykytti kesällä koko kepukentän. Kukaan eturivin puoluesatraapeista ei uskaltautunut vastaehdokkaaksi jäsentenvälisiin. Puolueen ehdokkuudesta kieltäytyneiden listasta tuli paras poliittinen vitsi pitkiin aikoihin.

Keskustan johdon oli loppukesällä nöyrryttävä pakon edessä: eilisen mies ja kumpujen öiden vanki oli pian ainoa vaihtoehto.

Ei tähän kukaan muu suomalainen poliitikko olisi pystynyt.

Moisessa menossa täytyy olla jo suurta magiaa, kun moneen kertaa poispotkittu ja liki jänkhään poljettu Väyrynen lähestyy jopa oman puolueen kannatuslukuja.

Jängän pohjamudista mies nousee kuin muuan kuolemattomuuden symboli – Fenix-lintu tuhkasta egyptiläisessä mytologiassa – kokoamaan edeltäjänsä tuhkat mirhaiseksi munaksi synnyttäen aina vain uutta elämää.

Ei auta kuin äimistellä. Väyrynen on jo nyt presidentinvaalien voittaja tekemällä liki mahdottomasta mahdottoman.

Kaiketi sinni kasvaa iän karttuessa ja poliittisten tappioiden nöyryytys vain kiihdyttää menoa.

Väyrynen näyttää olevan ilmeisen tyytyväinen tähänastiseen menestykseen. Presidenttiyttä hän ei liene oikeasti sentään haaveile.

Vaikka hän yhä vakuuttaa voittavansa vaalit, vaikuttaa siltä, että hän jo viljelee sanoissaan itseironiaa valituksi tulemisestaan.

Sellaista hymynkaretta entisen tahtopoliitikon kasvoilta on alkanut näkyä.

Se taas ei mikään ihme ole. Hän on jo antanut näpäytyksen kepueliitille.

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja