Killutin

Kuuntelin suurella hartaudella uutista, jossa kerrottiin lappilaisen karjankasvattajan vastoinkäymisistä. Isäntä oli pahanpäiväisesti kärähtänyt.

Jos oikein ymmärsin, valvojat olivat iskeneet yllättäen. He olivat havainneet, että yhden eläimen korvasta puuttui EU:n vaatima korvamerkki.

Rikosta vakavoitti vielä se asia, että kahdella muulla lehmällä olivat korvamerkit vahingossa vaihtuneet. Näin minä ainakin ymmärsin.

Ja prosessi lähti käyntiin. Valvojat tekivät ilmoituksensa ja rikolliseksi epäilty oli joutumassa poliisikuulusteluihin.

Mainita kannattaa, että kyseessä eivät suinkaan olleet isännän ainoat mansikit, vaan suuressa karjassa kaikkien muiden korvakorut olivat unionin säädösten mukaiset.

Ei voi muuta kuin todeta, että jo on aikoihin eletty. Ilmeisesti isäntä joutuu tilaamaan puuttuneen killukkeen Ranskasta, jotta selviää lainrikkomuksestaan tällä kertaa pienellä rangaistuksella.

En ole tiennytkään, että navettojen liepeillä hiippailee valvojia, jotka säälimättömästi iskevät, mikäli yksikin killuke on sontalooriin tippunut.

Täytyy myöntää, että en edes tiedä, mitä tietoja tuossa korvakorussa oikein on. Ehken siihen on kirjoitettu lehmän nimi ja henkilötunnus: Heluna, 120407-113R.

En tiedä sitäkään, miksi nämä merkit ovat niin tärkeitä. Saattaahan se olla, että nykyajan navetoissa on niin paljon eläimiä, että omistajakin tarkastaa yksilön nimen korvamerkistä ennen kuin tätä osaa puhutella.

Uutinen sai minut joka tapauksessa pohtimaan, kohdistetaanko massiiviset valvontaiskut tässä tapauksessa oikeaan paikkaan ja tuhlataanko rahaa ja aikaa tärkeimpään asiaan.

Ehkä EU-tarkastajat voisivat mieluummin tehdä yllätyskäyntejä vanhainkoteihin. Liian pienet työvoimaresurssit kun ovat saaneet aikaan tilanteen, jossa vanhukset pääosin makaavat sängyissä.

Eikä heillä ole turvanaan sellaisia EU-direktiivejä kuin lehmillä. Jollakin täsmädirektiivillä on säädetty, että lehmiä pitää ulkoiluttaa tietty aika päivässä.

Vanhusten ulkoiluttamisesta ei ilmeisesti minkään valtakunnan direktiiviä ole.

Tuntuu vähän siltä, että väsymättömän unionin tarmokkuus menee ainakin välillä epäolennaisiin asioihin. Onko nyt hirveä rikos, jos killutin uupuu satapäisen karjan yhden lehmän korvasta.

Jos olisin ollut isäntä, olisin maininnut, että kyseinen rouva on allerginen korvakoruille eikä voi siksi niitä pitää. Olisin halunnut nähdä, millaiseksi EU-tarkastajan naama olisi mennyt.

Unionista satelee määräyksiä, joita me nöyränä noudatamme. Onkohan muuten kaikilla Kreikassa paimennettavilla lampailla korvakorut?

Jos Brysselistä tulee määräys, että koirallekin pitää kyseinen merkki laittaa, aion ryhtyä lainrikkojaksi.

Jos nimittäin lerppakorvan toiseen korvaan panee killuttimen, sen pää menee kallelleen ja se kampeaa sivulle jäniksen jäljeltä.

Kirjoittaja on Lapin Kansan erikoistoimittaja