Kunnat panttaavat edelleen tietojaan

Kunnantoimiston ei tarvitse olla varsinainen tietotoimisto, mutta ei sen pidä olla myöskään mikään pimittäjä. Pelkkä kunnallisista päätöksistä kertominen ei riitä, vaan asioista pitää puhua avoimesti jo niiden valmisteluvaiheessa.

Vain tällä menetelmällä taataan vapaa kansalaiskeskustelu, kun vaikkapa yhteisiä verorahoja johonkin hankkeeseen ollaan sijoittamassa. Kuntalaisellekin annetaan oikeus mielipiteeseen siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.

Kuntalain henki avoimuudesta on täysin selkeä. Ei missään tapauksessa riitä, että valtuuston ratkaisuista puhutaan vasta sitten, kun puheenjohtajan nuija on kopsahtanut pöytään. Poikkeuksiakin toki on, mutta niitä on todella vähän.

Avoimuus kunnallisessa päätöksenteossa on tärkeää jo demokratian kannalta. Vaikka kuntalainen vaaleissa tarjoaakin vallanmurustaan jollekin ehdokkaalle, ei päätöksentekoa pidä rajata vain muutaman johtavan poliitikon ja virkamiehen kabinetteihin.

Tämä pätee siitä huolimatta, tulipa ehdokas vaaleissa valituksi tai ei. Luottamushenkilöt hoitavat käytännössä päättämisen, mutta keskustelua ei voi keneltäkään kuntalaiselta kieltää.

Usein varsinainen asioista päättäminen tapahtuu vieläkin pienemmässä piirissä. Poliittisilla ryhmillä on omat johtajansa, joiden sana tuntuu ainakin joskus painavan yllättävän paljon. Päätösesitys myös omalle ryhmälle voi syntyä vain muutaman henkilön kokouksessa kabinetin hämärissä.

Hiljaisia istujia ja nyökyttelijöitä näkyy valtuustoissa paljon. Voi hyvällä syyllä kysyä, onko valtuutettu äänestäjänsä luottamuksen arvoinen, jos hän istuu lähes koko valtuustokauden hiljaa ja kuuntelee vain neuvoja ylhäältä.

Jokaisessa kunnassa on varmasti esimerkkejä siitä, mitä salamyhkäinen asiainhoito voi saada aikaan. Kun asioista ei kerrota tarpeeksi ajoissa, lähtevät huhut liikkeelle ja värittyvät. Kuntalaisten luottamus koko päätöksentekokoneistoa kohtaan voi tässä tapauksessa murentua.

Avoimuus on monissa kunnissa käsitetty kokonaan väärin. Kuntalaisille kerrotaan vain myönteisistä seikoista, mutta vähänkin ”vaikeasta” asiasta vaietaan. Syynä voi joskus olla sekin, että virkakoneisto on ylhäältä päin ohjelmoitu vaikenemaan.

Kunnantalolle ei saa linnoittautua suljettu yhteisö, joka askartelee suurten asioiden kanssa pienessä piirissä. Päätökset koskettavat suurta joukkoa, jolla silläkin on oikeus tietää, mitä on tapahtumassa.

Tavallinen kaduntallaaja ei välttämättä aina osaa itse tietoa hakea. Esimerkiksi kaavoitusasiat voivat edetä pitkälle ennen kuin kansalaiset heräävät.

Ja monesti heräävät liian myöhään.