Ehkäisykielto on ihmisoikeusrikos
Suomen laki takaa uskonnonvapauden.
Uskonto on jokaisen yksityisasia, kunhan sen harjoittamistapa ei riko lakia – eikä ihmisoikeuksia.
Jotkut uskonnolliset yhteisöt pyrkivät rajoittamaan jäsentensä elämää erilaisilla säännöillä ja opetuksilla.
Pahimmillaan kysymyksessä voi olla henkinen väkivalta, jonka toteen näyttäminen oikeudessa on mahdotonta.
Silti kysymyksessä voi olla ihmisoikeusrikkomus.
Sunnuntaisuomalainen (SS) nosti esiin jo aikaisemmin keskustelua herättäneen ehkäisykiellon, joka liitetään vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen.
Sen vaaliman raamatuntulkinnan mukaan lapsirajoitus, kuten ehkäisyä aikaisemmin kutsuttiin, on Jumalan luomistyöhön puuttumista eli syntiä. Jumala on elämän ja kuoleman herra, liike tapaa muistuttaa.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) pitää syntyvyydensäännöstelyä opillisena asiana ja painottaa sitä, että ehkäisy on yksityisasia.
”Jokainen vastaa itse ratkaisustaan”, SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen sanoo SS:ssa ja lisää, ettei yhteisöön kuuluminen vanhurskauta ketään. ”Vain sydämen usko (tekee sen), ja Jumala näkee sydämeen.”
Jostakin syystä SRK ei näe hedelmöityshoitoja Jumalan luomistyöhön puuttumisena.
SRK:n vakuuttelu siitä, että ehkäisy olisi jokaisen naisen tai avioparin yksityisasia, ei vastaa käytännön todellisuutta.
Yhteisön ehkäisykielteisyys, jota vallitseva opetus ja asenneilmapiiri tukevat, on johtanut siihen, että osa liikkeeseen kuuluvista naisista käyttää ehkäisyä salaa. Jotkut salaavat asian jopa aviomieheltään.
Salaehkäisijät kieltäytyvät elämästä ”synnytyskoneina” uskonnon vuoksi, mutta haluavat silti kuulua herätysliikkeeseen. Joukossa on naisia, jotka ovat ajautuneet synnytysten takia uupumukseen tai masennukseen, mutta myös naisia, jotka kokevat uran ja suurperheen yhdistämisen vaikeaksi. Yhteistä kaikille on se, että päätökseen liittyy pitkä ja usein kipeä kamppailu asian kanssa.
Ehkäisykielto ja myös siihen painostaminen ovat vastoin ihmisoikeuksia. Tähän on puuttunut myös Ihmisoikeusliitto.
Yksityiselämän suojaan kuuluu oikeus määrätä itsestään ja ruumistaan. Jokainen suomalainen, myös vanhoillislestadiolainen, voi itse päättää siitä, kuinka monta lasta hän haluaa ja milloin.
Kukaan ulkopuolinen ei voi, eikä saa tehdä tässä asiassa päätöstä toisen puolesta, ei edes uskonnon varjolla. Tähän varjoon mahtuvat erilaiset henkiset painostuskeinot, kuten omatuntoon vetoaminen, uskon kyseenalaistaminen tai yhteisöstä eristäminen.
Sama sääntö koskee naisia, jotka tahtovat perustaa suurperheen. Myös heillä on siihen täysi oikeus.
Ei näin satunnaisena pohjoisen lehden lukijana kuulostanut mitenkään asialliselta nimitellä lesta äitejä.
Miettikää kaikki annammeko todellakin tämän arvon äideille. Pakotammeko näitä äitejä ehkäisemään tai muuten ne on yhteiskunnan mielestä vain synnytyskoneita, missä on näiden ihmisoikeudet, kuka näitä puolustaa.
Eiköhän nämä äidit tee joka tapauksessa valintansa vapaaehtoisesti ja ansaitse jonkin arvostuksen lasten kasvattamisesta. Työ joka täytyisi arvostaa tärkeimmäksi työksi koko yhteiskunnassa, toimia lapsensa rakastavana vanhempana, toimia vanhempana silloinkin kun se on raskasta sekä työlästä.
Lehdellä jos olisi rohkeutta se pyytäisi ainakin nimittelyä anteeksi.
Ilmoita asiaton kommentti