Kaupungin vetovoima
Rovaniemen teatterin johtajakaksikko Atro Kahiluoto ja Vihtori Rämä jättää Rovaniemen kevään näytäntökauden jälkeen. Katsojamäärät eivät ole täyttäneet odotuksia.
Oli kyse sitten kaksikon omasta malttamattomuudesta tai kaupungin ylimmän johdon ylimitoitetuista odotuksista, päätös on turhan pikainen.
Kuten Rämä blogissaan kirjoittaa, katsojalukujen nostaminen ei evakkotilanteessa onnistu: ”Tämä yhtälö on oikeasti mahdoton: pienemmät salit + pienemmät katsomot + tilojen rakentamisen vuoksi pienemmät esitysmäärät = isommat katsojaluvut.”
Kaksikko on vetänyt teatteria vasta vuoden. Vielä ei olisi johtopäätösten aika.
Kävijämääräkiistan taustalla on tietysti näkemyserot teatterin ohjelmapolitiikasta. Mitä esitetään ja miten? Mikä on suurta yleisöä miellyttävän ohjelmiston ja kokeilevamman ohjelmiston rooli?
Tuorein teatterikokemukseni on Rämän ohjaus Sarasvatin hiekkaa. Esitys oli mainio. Pidin erityisesti näyttämöllepanosta ja lavastuksesta. Esityksen seuraamista helpotti se, että olin lukenut Risto Isomäen erinomaisen kirjan.
En silti osaa ottaa kantaa teatterin ohjelmistopolitiikkaan. Ymmärrän sen, että teatterin pitää tarjota jotain suurelle yleisölle, mutta myös kokeilla uutta.
Koska teatteriosaamiseni on ohutta, tartun ohjelmapoliittisen julistuksen sijasta Rämän blogissaan ja Kahiluodon haastattelussa (LK 18.11.) esittämään toiseen väitteeseen: ”Kaupungin johdon pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että nuoret ja innovatiiviset ihmiset muuttavat kaupungista pois kuin teatterin katsojalukujen heilahtelusta.”
Väite on pysäyttävä.
Maailmanlaajuisesti arvostettu talousmaantieteen professori Richard Florida kirjoitti vuonna 2002 kohutun teoksen luovan luokan esiinmarssista. Floridan teesien mukaan luovaan luokkaan kuuluville ihmisille ei ole yhdentekevää, missä he asuvat. Suvaitseva ja uudelle avoin ympäristö mahdollistaa hyvän pöhinän, joka imee lahjakkaita ihmisiä puoleensa kuin kärpäspaperi.
Erilaisuuden rajapinnassa syntyy innovaatioita, jotka luovat kasvua ja hyvinvointia. Avainsana on suvaitsevaisuus.
Floridan mukaan luova ja innovatiivinen väki ei valitse asuinpaikkaansa verotuksen tai muiden taloudellisten seikkojen pohjalta. Tärkeämpiä houkuttimia ovat suvaitsevainen ilmapiiri ja monimuotoinen kaupunkiyhteisö. Luovat ihmiset arvostavat katukulttuuria: kuppiloita, kirjakauppoja ja gallerioita.
Rovaniemellä on loistava mahdollisuus luoda kaupungista innovatiivinen, luova ympäristö. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu tuovat kaupunkiin jatkuvasti tuhansia tulevaisuuden tekijöitä.
Täällä tosiaan pitäisi puhua vähemmän siitä, miten teatterin katsojaluvut saadaan nousuun ja enemmän siitä, miten nämä tuhannet luovat nuoret ihmiset saataisiin jäämään Lappiin.
Osa saattaisi arvostaa moniarvoista teatteritarjontaa. Paljon muutakin tehtävää toki on, jotta Rovaniemestä tulee floridalaisessa hengessä houkutteleva, rohkea ja suvaitsevainen kaupunki luovalle luokalle. Väelle, jonka varassa niin Lapin kuin koko Suomenkin hyvinvointi lepää.
Kirjoittaja on Lapin Kansan päätoimittaja.
Keskinkertaisuudet tarvitsevat kaupunkeja.
Tässä yhteydessä kiitokseni Väänäselle. Kävimme maailman ensi-illassa Kemijärvellä. Koira tahtoo taivaalle- näyetelmä veti salin täyteen. Hieno yhteistyöproduktio Tampereen työväenteatterilta ja Rovaniemen teatterilta. Oli aitoa aluepolitiikkaa ja kävi vastabvirtaan kuin lohen suku. Muutoinhan maassa on aluepolitiikka valtion toimesta lopetettu. Lähipalvelut karsitaan, kunnallinen itsehallinto tuhottu oleellisilta osin. Hyvinvointi- ja oikeusvaltio on alueellisen tasapuolisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta nyt kokoomuksen ja sosdemien silmätikkuna. Silimäniterähän ne näyttäävät tuhoavan tai ainakin vaarantavan tärkeitä suomalaisia arvoja ja merkityksiä. Vanhusten, sairaiden, vammaisten, lasten, lapsiperheiden ja työttömien palvelut on luhistumassa. Niihin juuri pitäisi keskittyä!
Kultturille ja koko kansan sivistykselle on hyvinvointimme rakennettu.Niiden arvo on kestävä, ei vain rauhan aikana!
Ilmoita asiaton kommentti