Viron hukkajahti hämmentää Lappia

Viro on aloittanut petojahdin, jonka tavoitteena on kaataa 110 sutta, puolet maan susikannasta.

Sudet tappoivat Virossa viime vuonna 536 lammasta ja noin 30 nautaa. Tänä vuonna hukan suuhun on päätynyt lähes 700 määkijää.

Jahdin takana on myös susipelko. Maaseudun väki kuljettaa lapsensa kouluun autolla ja karttaa ulkoilua pimeän aikana.

Kuulostaako tutulta?

Susijahti ei ole herättänyt Virossa suuria tunteita. Sen sijaan Lapissa on hämmästelty naapurimaan meininkiä.

Suomessa susi on tiukasti suojeltu, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu eläin, jonka saa tappaa vain poikkeusluvalla. Luvan myöntää riistakeskus. Lupa voi irrota, jos susi tai susilauma aiheuttaa ”erityisen merkittäviä vahinkoja”.

Maa- ja metsätalousministeriö määrää vuotuisen maksimikaatokiintiön, joka on nyt 20 sutta. Luonto-Liiton susiryhmä on ajanut nollalinjaa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi Suomen susikannaksi noin 200 eläintä, pennut mukaan lukien. Kanta on puolittunut viidessä vuodessa. Syynä pidetään salametsästystä.

Tosin Metsästäjäliiton mukaan maassa on jopa 360 sutta.

Suden suojelu perustuu EU:n luontodirektiiviin. Sekä Viro että Suomi kuuluvat unioniin.

Viro neuvotteli direktiiviin poikkeaman, jonka ansiosta maa päättää itse susikannastaan ”kansallisen, suotuisan suojelutason rajoissa”.

Suomessa vastaava oikeus kattaa poronhoitoalueen – periaatteessa. Valtio ”luopui” oikeudestaan 2001 Kainuun kohususijahdin jälkeen yleisen paineen edessä. Päätös oli sisäpoliittinen.

Viranomaisilla onkin ollut tapana vedota EU:n luontodirektiiviin aina, kun poroväki tai lammasfarmari on ehdottanut karhun kevätpyynnin palauttamista tai petokannan reilua leikkausta.

Suomen ja Viron susikanta on samaa tasoa. Viron susitiheys on suurempi, mutta petojen aiheuttamat vahingot pienemmät.

Pedot tappavat pohjoisessa vuosittain jopa 20 000 poroa. Lisäksi petojen suihin päätyy lampaita, koiria ja muita kotieläimiä.

Korvattujen porovahinkojen arvo oli 2010 noin 3,5 miljoonaa euroa. Jos summa jaetaan porollisten määrällä, jokainen poronomistaja tukee petosuojelua lähes 1 000 eurolla vuosittain.

Valtio maksaa porollisille 1,5-kertaisen korvauksen löydetyistä raadoista. Yli puolet jää löytymättä. Valtaosa on kesävasoja, joista maksetaan erillistä vasahävikkikorvausta.

Poroväki pitää peto-ongelmaa elinkeinon pahimpana kriisinä kautta aikojen. Jotkut puhuvat poromiesten kansanmurhasta, jolla on valtion siunaus.

Ei siis ihme, että osa poroväestä kaavailee jo – puolivakavissaan – porotokkiensa siirtoa Euroopan viimeiseen, susijahtivapaaseen maahan.