Säästöt murentavat jo puolustuskykyä

Rajut budjettileikkaukset horjuttavat kenttäharmaata, vai pitäisikö nykyisin puhua kenttävihreästä. Supistuksiin on ryhdyttävä, mutta puolustuskyvyn pitäminen siinä menossa on todella vaikeaa.

Ongelmalliseen tilanteeseen otti kantaa puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen.

Armeijan ykköstykki ei halua Suomeen huippuunsa viritettyä pientä teknoarmeijaa. Sellaiseen ei ole edes varaa.

Komentaja ei puhu myöskään sellaisen massa-armeijan puolesta, jonka varustus on puutteellinen ja koulutus riittämätön. Ainoa vaihtoehto on Puheloisen mukaan jotakin näiden kahden väliltä.

Armeija joutuu neljän vuoden sisällä sellaisen säästökuurin kouriin, että sen kaikkia vaikutuksia voidaan vain arvailla. Puolustusvoimien johdon mukaan kaavailtu tie merkitsee riskinottoa koko maanpuolustuksessa.

Viestiä lähtee tiettyyn suuntaan. Valtionjohdon tehtävä on päättää, millainen puolustuskyky ja puolustusvoimat maassa on.

Esimerkiksi joukko-osaston lakkautus on lain mukaan puolustusministeriön eikä puolustusvoimien päätettävissä. Tällaisten päätösten uhka leijuu nyt vahvana ilmassa. Kohteena ovat eri aselajit, mukana myös ilmavoimat.

Maanpuolustuksessa ollaan suurten valintojen edessä. On päätettävä, millaisilla ja miten varustetuilla joukoilla uskottava puolustus pystytään pitämään. Rahalliset eväät hupenevat ja alkavat olla riittämättömät.

Puolustusvoimien merkitystä korostavat huomauttavat, ettei maailman ja Euroopan tilanne ole ainakaan rauhallisemmaksi tullut. Samoin muistutetaan, että idässä samaan aikaan lisätään ”rautaa rajalle”.

Leikkaukset ovat niin mittavia, että ne merkitsevät tuntuvaa vyön kiristystä, joka tuntuu armeijan toiminnan arjessa. Suurin uhka armeijapaikkakunnilla on, että varuskunta kokonaan lakkaa.

Maalaisjärjellä ajatellen tuntuisi siltä, että tässä säästövimmassakin pohjoisen varuskunnat saavat jatkaa. Niiden lakkauttaminen murentaisi alueellista maanpuolustusta ja aiheuttaisi valtakunnan suureen osaan puolustuksellisen tyhjiön. Se tuskin on kenenkään edun mukaista.

Varuskuntien vartiopaikoilla on kuitenkin syytä olla hereillä. Kun säästötarve on suuri, on aina vaara olemassa, että sormi osoittaa myös pohjoiseen. Nyt on ryhmittäydyttävä tehokkaaseen puolustukseen.

Pohjoisen varuskuntia puolustavat maanpuolustukselliset näkökohdat, mutta muitakin syitä niiden säilyttämiseen on.

Esimerkiksi Sodankylässä koulutetaan sotilaita arktisissa olosuhteissa. Jos tosipaikka tulee, sellaisissa myös taistellaan.

Jos armeijan menoja on karsittava, on se tehtävä niin, ettei puolustuskyky merkittävästi horju.