Vallankumous

Nyt viritellään vallankumousta. Näin pauhasi nuori nainen, joka ryyhälsi toimituksen ovesta sisään. On tulossa kulttuurivallankumous, jonka lähtölaukaus kuullaan 26.11. Kitisenrannan ruokalassa.

Joukkoja rivistöihin rekrytoidaan parhaillaan. Mukaan voivat tulla kaikenlaiset kulttuurin harrastajat ja ystävät. Asetta ei kuitenkaan tarvita. Riittää, kun osaa esittää mielipiteitä ja perustella niitä.

Alan väki kootaan siksi, että kulttuuritilojen saanti paikkakunnalle ei vain tunnu onnistuvan. Aina vaalien alla ja uuden johtavan virkamiehen astuessa remmiin kuullaan lupauksia. Mutta siihen asia sitten jääkin.

Kun tulin tähän kuntaan reilut kolmekymmentä vuotta sitten, oli huolenaihe jo olemassa. Ihmettelin, kuinka näillä jokitörmillä kulttuuri elää niin vahvana.

On kirjailijoita ja kuvataiteilijoita, on muusikoita ja tanssijoita, on teatterin harrastajia, on nuorisobändejä. Kaikki kuitenkin ovat edelleen kodittomia.

Kun Martti Pura laulaa luikautti muistaakseni Eino Leinoa lukion jumppasalissa, oli hänkin valmis myöntämään kulttuuritilatarpeet. Jo Lasse Näsin aikana järjestettiin suunnittelukilpailukin kulttuuritalosta.

Nykyinen kunnanjohtaja Viljo Pesonen lupasi ääneen viran vastaanottaessaan, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota.

Mutta kodittomia ollaan edelleen. Jumppasalejakin on yksi vähemmän.

Arkkitehtiopiskelijat kuulemma suunnittelevat nyt jossakin kulisseissa Kitisenrannan koulun tulevaa käyttöä.

Kukaan ei oikein tiedä, mitä oululaissuunnittelijat ovat kehittelemässä. Sinänsä siinä ei ole mitään pahaa.

Mutta eikö nyt taas kerran mennä pylly edellä puuhun? Eikö ensin pitäisi kuunnella herkällä korvalla paikkakunnan kulttuuriväkeä?

Saahan sitä tietenkin suunnitella. Arkkitehtiopiskelijoiden työnäytteellä ei kuitenkaan ole paljon merkitystä, jos rahoitusta ei kukaan edes mieti.

Rahattomien rupattelu kaikuu kuuroille korville. Kuten uppoaa hieno musiikki voimistelusalien nurkkiin.

Kymmenet tilaisuudet olen vuosien saatossa juontanut. Yleensä ne on pidetty jumppasaleissa tai pienimuotoisemmat valtuustosalissa, josta raskaat pöydät on ensin raijattu muualle.

Muun muassa huippulaulajia ja teatteriryhmiä vieraili ennen paikkakunnalla. Kevyemmän musiikin puolelta muistan ainakin Vesa-Matti Loirin ja monia muitakin.

Ei näy heitä enää. Kulttuurijärjestöissä uuvutaan pikku hiljaa. Kun ei ole kulisseja, on turha yrittää järjestään ohjelmaa.

Eikä me tarvita ainoastaan esiintymistiloja, vaan myös työtiloja. Esimerkiksi esittävä taide vaatii tietynlaista toimintapaikkaa.

Ilmeisesti ehdin eläkkeelle ennen kuin tässä asiassa mitään tapahtuu. Silloin pitää ruveta kyselemään, onko edes eläkeläisille kunnollisia toimitiloja. Voisihan sitä järjestää tanhutuokioita ikäistensä iloksi.

Sitä ennen taidan pistäytyä vielä siinä vallankumouskokouksessa.

Kirjoittaja on Lapin Kansan erikoistoimittaja.